Viime perjantaina pidimme Suomi-partyt katollamme, jonne kutsuimme kaikki jotka tunsimme, miltei kaikki tulivatkin. Juhlien järjestäminen jäi viime tinkaan, osittain siitä syystä että meillä kaikilla oli muutakin puuhaa, minä esimerkiksi olin lupautunut näyttämään teoksiani eräälle kanssavaihtarille juuri sinä päivänä. Iso lasti juomaa ja ruokaa world cup stadiumin home plussasta, ja silti ei löytynyt mitään kermaviiliin tai ranskan kermaan viittaavaakaan, ja jouduttiin siis tekemään perunasalaatin kastike jogurtista. Mutta kuulemma maistui. Samoin kuin kaikki alkoholi jota oli meidän tarjoamana 3 pulloa vodkaa ja 16 litraa kaljaa. Ja vieraamme toivat ainakin toisen mokoman viinä, vodkaa, bokkumjajoota(vadelmaviiniä) ja sojua. Olimme virittäneet lakanan katolle ja tykin josta näytimme ja soitimme suomalaista musiikkia. Ostimme myös grillin, makkaraa ja lohta. Oli hyvää lohta mutta liian avulias korealainen vieras laittoi kaikki palasemme kerralla ja piti olla oikein rivakka jotta sain ne ongittua takaisin ennen kuin ne olisivat menneet ihan liian kuiviksi ja tummiksi. Nämä kiiruilevat korelaiset.
Muuten omalta osaltani tai siis järjestäjän osalta juhlat menivät niin nopeaan ohi etten oikein kerennyt edes juhlia. Mutta kuulin että muilla oli ollut kivaa. Korealaiset eivät kuulemma järjestä kotibileitä, osin siitä syystä että asuvat kotonaan suhteellisen vanhoiksi, (tai dormeissa, joissa ei voi bilettää)ja sitten menevät avioon(jossa ei voi bilettää:)
Jaksoimme vielä artun kanssa lähtea kaupungille mutta luulin että ranskalaiset vaihtarivieraamme lohkaisivat vitsin kun sanoivat menevänsä HO BARiin, Kammottava ketjupaikka. Vaikka Ho tarkoittaisikin kiinaksi onnea on minusta se kuitenkin enne toiseen suuntaan. JA siellä pyörähdimme osin kohteliaisuudesta, mutta suuntasimme mieluusti muualle.
Mutta ainakin saimme vähän Suomea kartalle, joskaan se ei ollut mikään tarkoituksemme varsinaisesti. Eräs korealainen tyttö kysyi bileiden kuluessa että eikö meillä ole mitään pelejä/leikkejä. No , me ajattelimme vetää ex tempore suomi visan. Olivat innoissaan.
Koulunkäynti on erilaista kuin suomessa mikä onkin tietenkin koko vaihdossa olemisen tarkoitus. Tuntuu että täältä puuttuu koko keskustelu kulttuurin ajatus, yleensä mistään ei tunnilla jutella. Opettaja luennoi, tai oppilaat esittelevät töitä/projekteja ja opettaja kommentoi, eivät muut oppilaat. Mikä on minusta hieman kuivaa. Variaatio kurssien rentoudessa on ja varsinkin kuvanveiston projekti kurssilla on oikein rento tunnelma. Tai sitten katsotaan elokuvien alkutekstien grafiikkaa, ja viimeeksi korealaisella mediataidekurssilla I Robot leffaa. Olin aika kysymysmerkkinä että miksi, mutta sitten piti suunnitella human + machine.
Jaaha. Nämä ovat gratuate kursseja btw.
Mediataide on sinänsä paljon esillä täällä suhteessa ainakin, mutta kuten kaikkea korealaista taidetta (melkein kaikkea) tuntuu vaivaan sisällön puuttuminen. Tai sen jääminen ohueksi. Jotenkin täällä tunnutaan hyväksyvän herkästi myös vaikutteiden otto ellen sanoisi suora kopioiminen.
Ja täällä taidemarkkinat toimivat ihan omalla tyylillään. Monia näyttelyitä tuntuu myös vaivaavan saman asian kiettätys tarpeettomasti eri formaateissa. JOs on piirrustuksia vaikka suolista, on myös installaatio ja ehkä video ja valokuvakin. Ilman että on mitään pohdintaa että miksi on tarpeellista käyttää näitä eri tekniikoita. Syyn arvaan olevan juuri myymisen mahdollistamisessa, valinnan varaa ja variaatiota. Vaihtoehtoisia kokoja ja tekniikoita. Ei aina taivu mielenkiintoisaksi näyttelyksi.
Aasian markkinat ostavat aasialaista taidetta.
Olemme käyneet viime viikolla katsomassa videotaidetta parissakin näyttelyssa, josta Hyundai Gallerian Imaginary Line on maininnan arvoinen. Galleria on yksi suurimmista kaupallisista gallerioista Seoulissa, ja näyttely rakentui mediataiteesta. Ja oli yllättävän hyvin tehty, teokset olivat kiinnostavia, ja näyttely vastasi minun sisällön janooni ottamalla sen osin aiheekseen kuinka substanssi niin usein puuttuu kun keskitytään kikkoihin.
http://www.galleryhyundai.com/ko/
Eilen olimme HAmilton Art spacen avajaisissa Itaewonissa (joka ei ole tunnettu gallerioistaan, vaan ilotytöistä ja paheellisesta ulkomaalaisvetoisesta meiningistä)
mutta tämä kulutuskriittinen näyttely oli mielnkiintoisessa tilassa joka tuntui olevan oikeastikin hieman alternative korealaisen taidekentän mittakaavassa.
Viikot kuluvat mutta vielä täällä tietenkin olisi paljon nähtävää, ja varsinkin taiteen saralla noita eri museoita, taidetiloja ja gallerioita olisi katsasteltavana. Mutta kyllä omaan tekemiseenkin pitää panostaa. Että saa jotain kotiin vietävää. Muutakin kuin kenkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti