Iltaa.Iltaa. Soulin ilma alkaa pikkuhiljaa syksyistyä. Viime viikolla kävin uimassa, uima-altaassa tosin, mikä sijaitsee meidän koulussa, pikkuisen liikuntaa tai kävelyn vastapainoksi ainakin. Tänään kävimme kuikuilemassa Seoulin ympärillä kaartuvia vuoria, tai no vähän siinä alkupäässä, oikeaan samoilemiseen emme tällä kertaa ryhtyneet. Se oli oikein kiehtovaa, ihan saman bussin reitin päässä, joka vie artun residenssiltä yleensä Suyun asemalle, mutta nyt vaan toiseen suuntaan, alkaa vuoristokävelijöiden menomestat, jotka on ilmeisen suosittuja, nytkin maanantai -aamuna oli porukkaa summittain ja sauvoja ja kenkiä myynnissä innokkaille kipsuttajille samoin kuin soppaa.
Pitää poiketa uudestaankin, kunhan saa itsensä kävely ja kuvaus tuulelle.
Kursseja varten pitäisi olla suunnitelmia, tai kuvia suunnitelmista.
Arttu osteli tarpeistoa kuvauksia varten sekä itselleen kolmijalan, tripodin eli kamera jalustan, oltiin etsiskelty sellasta mutta löydetty vaan paljon ei-videokameralle soveltuvia jalustoja.
Mutta huomattiin että kamera liikkeitä niitä on paljon. JA paljon siis myös kameroita, stillikameroita, mamiyaa, hasselbäkkaa, ja kaikkea canonista ja leicasta sinne sun tänne.
Siinä tulee taiteilijana aika kummallinen (ja aika kiinnostunut) olo kun tuntuu että täältä voi työskentelynsä mahdollistamiseksi löytää/ostaa melkein mitä vain. Yksi talo johon poikkesimme oli elektroniikkaostari, nuhjuinen mutta joka myi vanhanajan kamaa, mm. valvontakameroita.
Mutta jos haluaisi tehdä niistä vaikka installaation tuskin hinnat olisivat niin mahdottomia.
Mutta siis retkellä numero kaksi siis löytyi myös manfrotton jalusta Saekin liikkeestä Chungmuron aseman läheltä.
Kävimme myös avajaisissa, joiden jatko ruokailussa sain tosi hyvää sieni lihapataa ja join luumuviiniä, joka oli myös hyvää, vaikkakin makeaa. Taiteilijan teokset olivat sisälmyksiä, tai siis kuvia ja puhallettavia muovijuttuja, jotka kuvasivat sisälmyksiä.
Vaalenpunaisia. Ihan ookoo. Vaikkakin tarpeettoman monta teosta esillä. (pitää saada jotain myytyäkin ilmeisesti ja tietenkin)
Muutoin täällä olemiseen on asettunut jonkinlainen tuttuus, ja siis huomiointikyky on mukautunut. Viikonlopulla olimme perjantaina ensin moikaamassa suonpäään juhaa ja hänen koulutovereittaan eräässä kanaravintolassa kaljakannujen kera. Juhan ja kumppanusten siirryttyä asuinpaikkoihiinsa vieviin busseihin, me jatkoimme sateisena perjantaina Hongdaeen, Godard baariin ja siten kivaan meksikolaiseen. Miken kanssa jutustelimme ja joimme drinkkejä,
ja saimme muumuassa kuulla näppäimistöä puhdistavaan suihkeeseen addiktoituneesta tytöstä, hullusta kissahieronnasta ja peräruiskedrinkistä. Mutta ennenkaikkea jaoimme kokemuksiamme taiteilijuudesta ja televisio-ohjelmista, kuinkas muutenkaan.
Olimme luvanneet lähteä lauantaina kämppiksemme sandran kanssa erään baarin (janes groove) 2 vuotis synttäri juhlille. Lauantaina ei kovasti tuntunut että enää olisi jaksanut lähteä mihinkään, olimme käyneet tapaamassa erästä korealaista taiteilijaa, joka pyysi artun apua teoksensa suomen kielisen osuuden kääntämisessä, ja lupauksenpitämisen voimalla päätimme sitten kuitenkin laittaa juhlakengät jalkaan.
Sandra on saksassa asunut, siis saksalainen joka omaa hollannin passin ja ilmeisesti ei oikein pidä ranskalaisista. Siis kansana.
Kiinassa asuneena ja kiinaa opiskelleena sekä korealaisen ex-poikaystävän omaavana hän on asettautunut Seouliin ja työskentelee ilmeisesti jonkinlaisessa euroopan ja aasian yhteyksiä ja hyväntekeväisyysprojekteja järjestävässä jutussa. Mutta ennenkeikkea tämä pitkä tyttö etsii komeaa korealaista. Se ainakin on selvää.
Jane's groove oli paikka johon me emme olisi artun kanssa itseksemme oikein päätyneetkään. Sinne maksoi 5000 wonia(n.3 e) sisään , johon kului drinkki, ja kaikille nakattiin rannekeet jossa oli numero, jolla osallistui arpajaisiin. Palkintoina, kosmetiikkaa, ja lahjakuponkeja. Lisäksi ohjelmistossa Dragshow, eihän siinämuuten mitään, mutta koko paikka oli täynnä ulkomaalaisia eli länkkäreitä eli outlandereita! Koko kuukauden aikana kun täällä olen ollut en ole hakeutunut mutten myös osunut paikkaan jossa olisi ollut samaan aikaan niin monta ulkomaalaista, amerikkalaisia ilmeisesti pääosin. Meno kuin ruotsinlaivan diskossa.
Me artun kanssa ollaan ihan kuitenkin sopeutuvaisia ja otettiin asenne että ollaan nyt kun tultiin. Ja istuttiin ja katseltiin longislandicetea-drinkkikannun avulla menoa. Drag queen show korealaisittain oli ihan viihdyttävä, arpajaisonnettareksi yleisöstä ongittiin Gemma , amerikan neitonen joka kuvastaa omalta osaltaan tunnelmaa, jenkkimeressä.
Mä olin ajatellut että jos joku voittaa meidän porukasta jotain niin sen on oltava arttu, se on sellainen o---nmyyrä. Ja eiköstä! ei kosmetiikka eikä illalliskuponkeja (vai mitä nyt olikaan), vaan pääpalkinnon, 5 tähden hotelliyölahjakortin ! Nauroin kyllä kovasti! No, jopas.
Se ainakin oli kiva ylläripylläri.
Sandra 30 v vielä flirtaili hieman(mies liian nuori kuulemma, 24) ja sitten siirryimme seuraavaan paikkaan jossa myöskin oli vain ulkomaalaisia, kuva Seoulista on ihan toinen kun kyntää noita paikkoja, ei ehkä ihan minun kauraa kuitenkaan, vaikka soittivatkin yllätykseksemme ja pyytämättä arkkareita(Arcade fire) seinillä oli mm televisio ruutuja joissa näytettiin formulaa ja kimiä. Jikes.
Mutta selvisimme, ja seuraavana päivänä mielenkiintoiseen paikkaan ja osittain näyttelyynkin. Platform 09:iin in KIMUSA. Tämä 100 taiteilijan töistä koostuva näyttely oli sijoitettu tänä vuonna korealaille hyvin latautuneeseen paikkaan, entissen puolustus ja turvallisuusikeskukseen
(The old Defense Security Command Site ) mikä kuulemma pahimmillaan tarkoitti paikkaa että jos sinne joutui niin ei saattanut takaisin tulla (eli vangittiin tai korean presidenttien kuoleman tuomiorumban perusteella saattoi tarkota pahempaakin)
Mutta suljettu paikka siis oli vuosi kymmenia ja sitten oli tyhjillään, ja nyt taidenäyttelyn valtaamana, jossa moni taiteilija käsitteli ilmeisesti paikaninnoittamana pohjois-koreaa. Linkki ohessa(paina otsikkoa). Itse nautin joidenkin teosten installoinnista ja pidin joitan hyvinä, mm. Magnus Bårtas ok(will Oldham narrattorina), Guido van der werven teos oli hieno(jäänmurtaja).... mutta muutoinkin voin pitää positiivisena sitä että niinkin persoonallisessa ja vahvan tunnelman ja merkityksen omaavassa tilassa oli osattu myös laittaa teokset esille hyvin, niin ettei tila syönyt niitä. Ainakaan kaikkia. (oli tietty bulkkiakin)
Kiinnostava kuitenkin.
Kuten tulevaisuuskin(alan korealaiseksi tulevaisuus intoilijaksi) Sitä mitä on suunnittella, siitä sitten ensi kerralla. Nyt nukkumaan kello lyö jo yksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti