Jeju, KIAF ja yöllistä kuvausta

Viime viikonloppuna teimme matkan Jeju-saarelle, jota kuvaillaan korealaiseksi hawaijiksi tai baliksi, mutta lomasesongin loputtua ja turisteista miltei tyhjentyneenä se kyllä ei ollut ihan kanariakaan ja karumpi kuin vertailukohteet antaisivat ymmärtää, ja esimerkillisen korealainen versio lomasaaresta, vaikkakin ilmastoltaan subtrooppinen ja mandariinipitoinen.
Erica oli katsellut matkaa tälle 40 x 70 km saarelle, sekä suunnitellut skootterointia saarella, mikä olikin oikein hyvä idea!

Mutta ennenkuin pääsimme lähtemään tälle retkelle-outofseoul- piti meidän vähän työskennellä. Arttu järjesteli ja toteutti kuvauksia pitkin Seoulin öisiä katuja, ja minä aloitin videotaide kurssin, jonka opettaja tällä kertaa onkin englantilainen(David Hall) ja puhuu siis englantia, mistä kurssin korealaiset osallistujat joutuvat vähän kärsimaankin.
Kursilla tehdään lyhyitä videoita, jotka ladataan nettiin, ja onkin mukava tehdä jotain, eikä vain suunnitella ja myöskin on mukava ymmärtää mitä puhutaan.
Herra Hall vaikuttaa ilmeisen närkästyneeltä korean kieleen (ja ehkä koreaan ylipäätänsä) ja tekee selväksi ettei aio nähdä paljon vaivaa sen eteen että a. koreankieliset (tytöt) ymmärtäisivät häntä tai b. kurssin organisoinnin(tykkien tai muiden asettamisen) eteen.
Mutta tehtävänanto viimeviikolle oli 3 videoklippiä alle 3 min ja ei mitään leikkauksia tms. aiheena intervention. Ja sitten kaikkien tekeleet käydään läpi ja ope antaa ehdotuksia, mitkä ovat joskus ihan osuviakin. Mutta koska lähdin jejuilemaan oli minulle kyllä ajallisesti aika homma saada kolme klippiä tehtyä, mikä tarkoitti maanantaina tiistaina pitkiä päiviä.

Jejua kohti suuntasimme siis torstai aamuna junalla, ja sitä edellisenä päivänä olimme käyneet artun kanssa ostamassa laukut jotta saisimme tavaramme näppärämmin mukaan (siitä pidän täällä että voi iltakymmeneltä lähteä ostamaan laukkua ja tietää että sellainen löytyy edullisesti ja on valinnanvaraakin, tosin hintojen suhteen on oltava joskus tarkkana huomasimme että sama laukku oli toisessa kaupassa 70 000(n.40 e) ja toisessa 170 000 wonia!
Mutta löysimme siis bagaasit ja söimme kanaruokaa päälle. Mutta ei matkavarustuksemme silti olleet kevyet, oli kameralaukku, artun pikkulaukku ja sitten vaatelaukkuja kaksi.Junamatka oli nopea ja siisti, ja n. kolmessa tunnissa olimme Mokpossa, rannikkokaupungissa joka näytti aika tylsältä ja tyhjältä ainakin sen matkan perusteella mikä kuljimme asemalta satamaan, mitä nyt näimme jonkun-ei kovin ison-mutta kuitenkin autokolarin jälkitilanteen,siis verta kadulla ja ruttuinen auto.
Koska aamupala oli jäänyt niukaksi päätimme että syömme jotain ennen lauttailua, tämä valitse-vaan-jotain-listalta-taktiikka osoittautui tällä kertaa huonoksi sillä saimme kallista riisipuuroa joka ei maistunt miltään, tämä "adalobe"puuro on kai jotain perinneruokapuuroa mutta minusta se oli vain vetistä riisiä jossa oli jotain kummia ilmeisesti arvokaita vedeneläviä. Meiltä jäi puurot kyllä puoleen väliin.
Lauttamatkailu on joskus kivaa, aurinko paistoi ja on mukava katsoa merellisiä maisemia, rannikolla rakennettiin jotain isoa siltaa ja näytti hienolta kun merestänousi suuria paaseja. Muutoin lautta oli nuhjuinen ja peruskorealaisille siis tarkoitettu, 3.luokan paikat ovat lattialla makailu ja nukkumispaikkoja, mitä moni tekikin. Sinäänsä ihan kiva niin saa vallata itselleen tarpeeksi tilaa,eikä tarvitse sulloutua johonkin penkkiin.
Matka kesti n. 5 tuntia, ajattelimme poiketa syömässä jotain ja kun valittavana oli vain yksi ravintola/baari, kahden korealaisen keski-ikäisen naisen nuhjuinen 5 ruokalajin paikka, päätin tällä kertaa käyttää hyväkseni kännykästäni löytyvää korea-englanti sanakirjaa ja saimme kahta lihasoppaa, ei kovin ihmeellisiä ja ei kovin kalliita. Mutta ainakin hieman riisiä rinnan päälle. Yrittäessämme maksaa ostoksia meille kerrotiin että herra toisesta pöydästä on jo maksanut meidän tilauksemme. Ajattelinme että onpa yllättävän mukavaa, ja parin oluen siivittämän ystävällisyyden voimalla ajattelimme liittyä hetkeksi seuaan ihan vain kiittäksemme, arttu päätti tarjota sojupullon, minä kuuntelin hetken ja menin sitten erican kanssa vähän kuvailemaan. Tämä mr. Lee oli asunut saksassa ja oli menossa tapaamaan ilmeisesti sukulaisiaan jeju-saarelle, ainakin sen verran minä ymmärsin tästä huonosta englannista.
Arttu jäi siis jututtamaan tätä keski-ikäistä ellei vanhempaa korealaista , josta tulikin sitten varsinainen riesa. Kun arttu ystävällisesti selitti että aikoo siirtyä nyt ystäviensä luo hieman lepäilemään ilmestyi tämä lee mukaan risti-istumaan seuraamme, arttu kohteliaana jatkoi siis keskustelua ilmeisesti vasemmistolaisista nuorisoliikkeeistä 70 luvulla. Tässä vaiheesa minä aloin jo ihmetellä että milloinkohan se aikoo erkaantua seurastamme ja tai onko sillä joitain muita motiiveja meidän kanssamme hengailuun kuin keskustelunhalu kun ei se niin vireätä ollut. Laiva tuli satamaan ilta seitsemältä, ja meidän juonemme oli mennä turisti infoon ja kysellä majapaikkaa sitä kautta. Minä ja erica siirryimmekin tiskin ääreen ja saimme hintaluokkaamme sopivasta paikasta suosituksen ja neuvonnan tyttö soitti paikkaan ja kysyi onko vapaata, ja saimme tietää että joku tulisi noutamaankin meidät, hyvä homma. Olin jo nähnyt mr. Leen viipottavan ulos terminaalin ovesta, mutta siinä se taas oli meidän seurassamme möllöttämässä. Ajattelin onko tämä jotain superintensiivistä kohteliaisuutta että pitää katsoa että olemme perillä jne. mutta kun mr. lee tuppautui mukaamme auto kyytiin silloin kyllä adrenaliinini ryöpsähti ja tivasin että miksi ihmeessä hän on meidän mukaamme tulossa kun olemme juuri menossa motelillemme, kolmen hengen huoneeseemme, OMALLA porukallamme? ! Mr. Lee joka siis oli kaverustunut artun kanssa ei minulle edes suostunut vastaamaan vaan väitti että arttu tietää mistä on kyse, ja istui kyytiin ja arttu ei kylläkään siis tiennyt.
Inhottavaa kun joku tuppautuu tuolla tavalla mukaan, tuntuu että silloin huomaa miten vaikea on olla kohtelias tai yrittää vihjauksen omaisesti ilmaista että kuule taitaa olla parempi että lähdet, kun se englanninkieli ei ole niin hyvä kommunikointiväline jos vaan ei ymmärretä. Pitäisi vaan sanoa että goodbye goodbye!, jota arttu oli ilmeisesti tehnytkin mutta sekään ei siis tehoa. Sinne se vaan tuli kyydissä majapaikkaamme Kirin Motellin aulaan tollottamaan ja me erican knassa jo kipusimme portaita halukkaina jättämään tämän ukkelin omille teilleen, mutta arttuun takertuneena tämä herra lee ehdotti tapaamista artulle lentokentällä johon arttu hätävalheena lupautui. Kiipeimme huoneeseemme ja toivoimme että tämä tyyppi olisi hävinnyt kun lähdemme ruokailemaan. Onneksi oli.

Ja seuraavana päivänä matkasimme kohti toisen herra leen bikeshoppia napataksemme itsellemme skootterit. Skootterilla ajo on mukavaa, ja koska itse olen tehnyt sitä jo aika paljon annoin artun kernaasti ajella ja minä tarkastelin mielelläni maisemia. Keskellä Jejua on yli kilometrin korkuinen vuori Hallasan ja tämä volkaaninen jeju muodostuu sen ympärile isoimpina paikkoinaan Jejun kaupunki pohjoisessa ja seogowipon kaupunki eteläpuolella. Valitsimme suosituksesta rantareitin matkallamme etelä puolelle ja pysähtelimme välillä rannoilla tarkkailemassa millaisia paikkoja löytyykään. Ja koska turistisesonki oli siis ilmeisen ohitse oli moni ranta ja ranta alue kovin autio niin että suosiolla saavuttuamme isoon Jungmunin resortiin ja päädyimme nappaamaan majapaikan sieltä samalla turisti-info-taktiikalla. Mikä on koreassa aika toimiva koska monikaan majoittajista ei puhu englantia niin on hyvä kun turisti-infossa sitä sen tään vähän osataan.

Jungmun resortti on hotellikeskittymä joka varmaan on kovin täynnä sesonkiaikana joten siten oli kivempaa kun oli rauhaisampaa. Nämä mukamas hienosto hotellit ja kaiken maailman teddybear museopaikat oavt aika karmeita mutta kun ne ovat autioita ovat ne omalta osaltaan aika kiehtovia, jotenkin pakostakin hieman poissaolevan oloisia, ihan kuin jokin asia ei olisi ihan kohdallaan.
Meidän paikkamme ei ollut mikään hotelli vaan eräänlainen pensionaatti siisti kuten kaikki matkamme majapaikat. Puhtaita ja edukkaita. Etelä puoli on paljon vihreämpi ja vehmäämpi, aurinko paistoi ja me suuntasimme tietenkin! rannalle, vaikka ranta oli "suljettu" oli 30 asteen lämmössä kiva hypätä aaltojen sekaan sinivihreään meri veteen. En ole yleensä ollut mikään meriuimisen ystävä mutta täytyy sanoa että nyt kyllä viehkoonnuin, aallot on upeita! Oli ihan mahtavaa uida aaltojen seassa ja antaa niiden viedä. Ja myös tämä mahtipontisen voiman vietäväksi asettumisen mukana tuleva vaarantunne on kietova,ja minä ihan hullaannuin. Siinä kyllä tajuaa että jos ajautuu liian kauaksi rannasta on takaisin tuleminenn kyllä työn takana kun omat voimat ehtyvät aika nopeasti meressä, ja aallot vetävät mukanaan.
Rannan jälken etsimme ruokapaikan jostain (tyhjähköstä) hotellista ja saimme aika mitäänsanomattoman menuun, mutta pihvi on aina pihvi.

Suunnitelmissani oli kuvata erästä teosta jejulla, ja sitä varten olin katsonut eräästä oppaasta että seogowipo cityn lähettyyvillä pitäisi olla luolia jotka soveltuisivat tähän tarkoitukseen kenties. Sitä varten ajattelimme ottaa hyvän aamiaisen ja lähteä artun kanssa paikantamaan luolat. Erica päätti viettää paivää hieman hotellin altaalla. Menimme taas siis vain jonkin mukahienon aika jenkkimakuun sisustetun(kreikkalaistyylisiä pylväitä ja valkoisia kokolattia mattoja) hotellin allas osastolle ja tilasimme clubsandwichit joissa kyllä kesti todella kauan ennen kuin ne saapuivat. Olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä että puitteet olkoot millaiset vain palvelu on se joka on tärkeää, jos palvelu ei toimi jää aina huono maku. Noo ystävällisiä mutta aika hitaita ja korealaiseksi palveluksi superhitaita (onkohan se joku juttu että jos on mukamas hieno paika niin sitten pitää olla hidas..slowwww=) mutta syötymmämme vihdoin ihan ookoo leipäset -tosin kalliit, niin artun kanssa suuntasimme mopoille ja kukas se siinä jolkottaa peräämme ellei mr. Lee! Ajatella. Tiesimme että se on pieni saari mutta silti. I was waiting for you in the airport vaati artulta selityksen ja arttu onnistuneesti pystyi kertomaan ja ilmeisesti sai ajatuksen perille että ehkä meillä on muita suunnitelmia. Itse en oikein ole aina valkoistenkaan valheiden kannalla, ja tässä tilanteessa ainakin se näytti hieman takapakittuvan. Mutta bye bye jungmun ja mr. lee ja kohti seogowipoa. Otimme huoneen little france nimisestä hotellista ja jätimme kassimme sinne. Niiden kantaminen skootterilla on kyllä yhtä vaivaa. Kun ne aina pitää sitoa kuminarulla taka ritikalle ja sitten jos jossain käy niin taas ottaa pois, eihän jotain videokameraa nyt noin vain uskalla jättää.

Luolat joista olin nähnyt maininnan olivat japanilaisten rakentamia, puolustuskäyttöön ilmeisesti tarkoitettuja reikiä kiviseinämässä eteläpuolella meren rannalla.
Aluksi ne paikannettuamme näytti mahdottomalta päästä niiden luokse, useiden metrien pudotuksen takia, mutta sitten huomasimme että lähellä olevasta kivikosta, joka oli joku nähtävyys pääsi rantaa pitkin luolia kohti. Tämän reitin soveltuvuudesta minulle antoi vahvistuksen simpukoita kerääväät naiset, joka möyrivät kivikkoisella rannalla.Odottelimme hetken ericaa ja laakakameraa ja sitten taiteilimme itsemme luolien luokse. Meri kuohusi rantaan ja aurinko laski ja minä pelkäsin vuorovettä.

Naps naps ja surrurr.

Illalla napsimemme vähän ruokaa hawaiji nimisessä paikassa ja tarjosin apureilleni drinkit, mutta muuten seogowipo ei näyttänyt kovin ihmeelliseltä. Nukkumaan.
Koska emme olleet saaneet lentoja sunnuntaille oli meillä vielä exstra päivä jejussa, ja skoottereilla pöräyttelimme jejucityyn läpi hyväkuntoisten teiden(ilmeisesti tämä itsehallinto on hyvässä rahatilanteessa) ja yritimme ihmetellä mysterous roadia(auto liikkuu eteenpäin vaikka ei ole käynnissä ja vaikka tie on suora) mutta enemmän mysteeri oli miten se paikka oli rakentunut turistikohteeksi kojuineen ja bussilasteittaisine ihmisineen.
Pieni pyörähdys kaupungin kojuissa etsimssä puhdasta päälle pantavaa ja sitten kalaravintolan etsintään. Ranta "bulevardi"lla oli jos jonkinmoista ravintolaa, ja minä olin luullut nähneeni erään ihan kivan- ainakin ulkoapäin- aika lähellä majapaikkaamme , mutta se paljastui sisältä aika karuksi ja ruokalista ei oikein vastannut odotuksiamme. Mutta koska oli nälkä ja ulkona hieman tihutti emme jaksaneet ajatella kävelevämme ja etsivämme toistakaan, niin tilasimme pari annosta kalaa, tai luulime tilaavamme, mutta cuttlefish paljastuikin tursaaksi eli eräänlaiseski mustekalaksi joka tarjotaan raakana, eli melkein elävänä! Meidän nälkäisille sieluillemme se oli aika näky kuin lonkerot vielä liikkuivat annoksen tullessa pöytään. Tämä valkea miltei läpinäkyvä kala ei oikein maistunutkaan miltään ja rakennekin oli hieman kuminen, joten se emme sitten päätyneet ahmimaan tätä annosta loppuun asti. Voi cuttlefish parka.
Jäi vähän pettynyt olo vaikka toinen kala olikin ihan maittava ja grillattu. Otimme lasilliset viiniä hotelli huoneessamme vielä tarkasteltuamme että jejukin näyttää suhteellisen hiljaiselta sunnuntai -iltana.
Ja maanantaina kohti seoulia tunnin kestävällä lennolla jejuairilla. Oli mukava käydä seoulin ulkopuolella ja varmasti olisi haittannut jos ei olisi lähtenyt, vaikka matka ei ollut ihan lomailua oli mukava palata seouliin vähän muissa maisemissa olleena. Sinänsä en usko että lomasaaret ovat kovin ihmeellisiä paikkoja ylipäätänsä joten en ollut odottanutkaan mitään. Mutta ainakin huomasin tykkääväni aalloista, kovasti!

Maanantai oli stressaava päivä. Tarkoitukserna oli nähdä Kiaf, eli korean kansainväliset taidemessut, jotka loppuivat tiistaina. Ja sitten minun pii kuvata kolme teosaihiota videokurssille ja artulla oli meeting teosesittelyjen merkeissä.Stressaantunut tunnelma johti kiafin siirtämiseen tiistai aamulle, ja metromatka arvioiden takia artun tapaamisen priorisoimiseen. Illalla lähdimme kuvaamaan videoita jotka sain tehdyksi ,niin että kuvasin aamulla vielä yhden osan. Vaikka tuntui että ei ne nyt niin vakavia ole, halusin kuitenkin saada ne tehdyksi. Kolikko, melooni ja wolverine. Tiistaina olinkin ihan väsy kun aamulla menimme kiafiin, joka oli ihan surkea.Tai suurimmaksi osaksi tosi tylsiä ja huonoja teoksia. Ehkä art fairit ei yleisesti ole mun juttu, mutta sentimentaalisten kukkataulujen ja värikkäiden veistosasetelmien sekamelska ei ollut ainakaan kiehtoava. Joitakin hyviä teoksiakin bongasin, mutta kun rakennelma on että näytetään mitä on tarjolla vaikkapa kotisi seinälle, niin useat teokset olivat melko yllätyksettömiä. Tietty aina väliin mahtui suuria nimia ja jotkut galleriat kuten esim. Kukje oli onnistunuyt loosissaan kohtuullisen hyvin.(suomalainen forsblom oli ihan ookoo,kai) Mutta sekavuus syö mielenkiintoa.piste.
Jaksettuani painavasta väsymystaakastani huolimatta olla koulussa palkitsin itseni viinillä ja pitsalla(minulla on korealaisen ruuan paastoviikko)aurinkoisella terassilla.Torkkujen jälkeen matkasin kaupunkiin vahvan aavistuksen siivitämänä että koreasta ostamani kultaiset sandaalit hajoavat ihan kohta. Olen kävellyt niillä kuin hullu ja ne olivat halvat ja palvelleet siten oikein hyvin ja lisäksi olleet mukavat jalassakin. Joten minua kyllä harmitti kovasti kun ne sitten illan päätteksi halkesivat. Näimme Miken ja Hänen kiinassa astuvan taiteilija ystävänsä. Menimme samaan meksikolaistyyliseen kivaan pikkupaikkaan kuin viimekerralla miken kanssa ja istuimme nyt parvelle. Ja huomioni on että kun tilataan pöytään pullo päädytään loppuillasta karaokeen. Nyt rommin siivittämä keskustelu vaihtui laulamiseen ja pitkään päiään ja yöhön Jonka tuloksia olen korjaillut sängyssä makaamalla koko tämän päivän. Mutta sain ainakin kirjoitettua tätä blogia tänään, kun näyttää tulevaisuuskin kiireiseltä. Arttu torkahti kun se ei jaksanut odottaa että katsottaisiin project runwayta ja olen juonut tänään paljon fantaa. Koska kirjoituksesta tuli pitkä jätän pohdinnat seuraavaan kertaan. Ehkä arttukin kohta herää katsomaan muotisuunnittelua.

Hongdae tuntuu kotoisalta.

Platform ja tripod

Iltaa.Iltaa. Soulin ilma alkaa pikkuhiljaa syksyistyä. Viime viikolla kävin uimassa, uima-altaassa tosin, mikä sijaitsee meidän koulussa, pikkuisen liikuntaa tai kävelyn vastapainoksi ainakin. Tänään kävimme kuikuilemassa Seoulin ympärillä kaartuvia vuoria, tai no vähän siinä alkupäässä, oikeaan samoilemiseen emme tällä kertaa ryhtyneet. Se oli oikein kiehtovaa, ihan saman bussin reitin päässä, joka vie artun residenssiltä yleensä Suyun asemalle, mutta nyt vaan toiseen suuntaan, alkaa vuoristokävelijöiden menomestat, jotka on ilmeisen suosittuja, nytkin maanantai -aamuna oli porukkaa summittain ja sauvoja ja kenkiä myynnissä innokkaille kipsuttajille samoin kuin soppaa.
Pitää poiketa uudestaankin, kunhan saa itsensä kävely ja kuvaus tuulelle.
Kursseja varten pitäisi olla suunnitelmia, tai kuvia suunnitelmista.

Arttu osteli tarpeistoa kuvauksia varten sekä itselleen kolmijalan, tripodin eli kamera jalustan, oltiin etsiskelty sellasta mutta löydetty vaan paljon ei-videokameralle soveltuvia jalustoja.
Mutta huomattiin että kamera liikkeitä niitä on paljon. JA paljon siis myös kameroita, stillikameroita, mamiyaa, hasselbäkkaa, ja kaikkea canonista ja leicasta sinne sun tänne.
Siinä tulee taiteilijana aika kummallinen (ja aika kiinnostunut) olo kun tuntuu että täältä voi työskentelynsä mahdollistamiseksi löytää/ostaa melkein mitä vain. Yksi talo johon poikkesimme oli elektroniikkaostari, nuhjuinen mutta joka myi vanhanajan kamaa, mm. valvontakameroita.
Mutta jos haluaisi tehdä niistä vaikka installaation tuskin hinnat olisivat niin mahdottomia.
Mutta siis retkellä numero kaksi siis löytyi myös manfrotton jalusta Saekin liikkeestä Chungmuron aseman läheltä.

Kävimme myös avajaisissa, joiden jatko ruokailussa sain tosi hyvää sieni lihapataa ja join luumuviiniä, joka oli myös hyvää, vaikkakin makeaa. Taiteilijan teokset olivat sisälmyksiä, tai siis kuvia ja puhallettavia muovijuttuja, jotka kuvasivat sisälmyksiä.
Vaalenpunaisia. Ihan ookoo. Vaikkakin tarpeettoman monta teosta esillä. (pitää saada jotain myytyäkin ilmeisesti ja tietenkin)

Muutoin täällä olemiseen on asettunut jonkinlainen tuttuus, ja siis huomiointikyky on mukautunut. Viikonlopulla olimme perjantaina ensin moikaamassa suonpäään juhaa ja hänen koulutovereittaan eräässä kanaravintolassa kaljakannujen kera. Juhan ja kumppanusten siirryttyä asuinpaikkoihiinsa vieviin busseihin, me jatkoimme sateisena perjantaina Hongdaeen, Godard baariin ja siten kivaan meksikolaiseen. Miken kanssa jutustelimme ja joimme drinkkejä,
ja saimme muumuassa kuulla näppäimistöä puhdistavaan suihkeeseen addiktoituneesta tytöstä, hullusta kissahieronnasta ja peräruiskedrinkistä. Mutta ennenkaikkea jaoimme kokemuksiamme taiteilijuudesta ja televisio-ohjelmista, kuinkas muutenkaan.

Olimme luvanneet lähteä lauantaina kämppiksemme sandran kanssa erään baarin (janes groove) 2 vuotis synttäri juhlille. Lauantaina ei kovasti tuntunut että enää olisi jaksanut lähteä mihinkään, olimme käyneet tapaamassa erästä korealaista taiteilijaa, joka pyysi artun apua teoksensa suomen kielisen osuuden kääntämisessä, ja lupauksenpitämisen voimalla päätimme sitten kuitenkin laittaa juhlakengät jalkaan.
Sandra on saksassa asunut, siis saksalainen joka omaa hollannin passin ja ilmeisesti ei oikein pidä ranskalaisista. Siis kansana.
Kiinassa asuneena ja kiinaa opiskelleena sekä korealaisen ex-poikaystävän omaavana hän on asettautunut Seouliin ja työskentelee ilmeisesti jonkinlaisessa euroopan ja aasian yhteyksiä ja hyväntekeväisyysprojekteja järjestävässä jutussa. Mutta ennenkeikkea tämä pitkä tyttö etsii komeaa korealaista. Se ainakin on selvää.
Jane's groove oli paikka johon me emme olisi artun kanssa itseksemme oikein päätyneetkään. Sinne maksoi 5000 wonia(n.3 e) sisään , johon kului drinkki, ja kaikille nakattiin rannekeet jossa oli numero, jolla osallistui arpajaisiin. Palkintoina, kosmetiikkaa, ja lahjakuponkeja. Lisäksi ohjelmistossa Dragshow, eihän siinämuuten mitään, mutta koko paikka oli täynnä ulkomaalaisia eli länkkäreitä eli outlandereita! Koko kuukauden aikana kun täällä olen ollut en ole hakeutunut mutten myös osunut paikkaan jossa olisi ollut samaan aikaan niin monta ulkomaalaista, amerikkalaisia ilmeisesti pääosin. Meno kuin ruotsinlaivan diskossa.
Me artun kanssa ollaan ihan kuitenkin sopeutuvaisia ja otettiin asenne että ollaan nyt kun tultiin. Ja istuttiin ja katseltiin longislandicetea-drinkkikannun avulla menoa. Drag queen show korealaisittain oli ihan viihdyttävä, arpajaisonnettareksi yleisöstä ongittiin Gemma , amerikan neitonen joka kuvastaa omalta osaltaan tunnelmaa, jenkkimeressä.
Mä olin ajatellut että jos joku voittaa meidän porukasta jotain niin sen on oltava arttu, se on sellainen o---nmyyrä. Ja eiköstä! ei kosmetiikka eikä illalliskuponkeja (vai mitä nyt olikaan), vaan pääpalkinnon, 5 tähden hotelliyölahjakortin ! Nauroin kyllä kovasti! No, jopas.
Se ainakin oli kiva ylläripylläri.
Sandra 30 v vielä flirtaili hieman(mies liian nuori kuulemma, 24) ja sitten siirryimme seuraavaan paikkaan jossa myöskin oli vain ulkomaalaisia, kuva Seoulista on ihan toinen kun kyntää noita paikkoja, ei ehkä ihan minun kauraa kuitenkaan, vaikka soittivatkin yllätykseksemme ja pyytämättä arkkareita(Arcade fire) seinillä oli mm televisio ruutuja joissa näytettiin formulaa ja kimiä. Jikes.

Mutta selvisimme, ja seuraavana päivänä mielenkiintoiseen paikkaan ja osittain näyttelyynkin. Platform 09:iin in KIMUSA. Tämä 100 taiteilijan töistä koostuva näyttely oli sijoitettu tänä vuonna korealaille hyvin latautuneeseen paikkaan, entissen puolustus ja turvallisuusikeskukseen
(The old Defense Security Command Site ) mikä kuulemma pahimmillaan tarkoitti paikkaa että jos sinne joutui niin ei saattanut takaisin tulla (eli vangittiin tai korean presidenttien kuoleman tuomiorumban perusteella saattoi tarkota pahempaakin)
Mutta suljettu paikka siis oli vuosi kymmenia ja sitten oli tyhjillään, ja nyt taidenäyttelyn valtaamana, jossa moni taiteilija käsitteli ilmeisesti paikaninnoittamana pohjois-koreaa. Linkki ohessa(paina otsikkoa). Itse nautin joidenkin teosten installoinnista ja pidin joitan hyvinä, mm. Magnus Bårtas ok(will Oldham narrattorina), Guido van der werven teos oli hieno(jäänmurtaja).... mutta muutoinkin voin pitää positiivisena sitä että niinkin persoonallisessa ja vahvan tunnelman ja merkityksen omaavassa tilassa oli osattu myös laittaa teokset esille hyvin, niin ettei tila syönyt niitä. Ainakaan kaikkia. (oli tietty bulkkiakin)
Kiinnostava kuitenkin.

Kuten tulevaisuuskin(alan korealaiseksi tulevaisuus intoilijaksi) Sitä mitä on suunnittella, siitä sitten ensi kerralla. Nyt nukkumaan kello lyö jo yksi.

6.9.Tomorrow city, avajaisia, karaokea ja ensimmäinen kouluviikko

Kuten arvata saattaa viime viikko oli niin tekemistä täynnä että minkäänlaisen tekstin kirjoittamissession järjestäminen ei onnistunut.
Viime viikon perjantaina kävimme istumassa iltaa, jonka seurauksena yöunia kertyi vain noin kolme tuntia kun seuraavana aamuna suuntasimme kohti Incheonia, Seoulin viereistä kaupunkia, jossa sijaitsee mm. lentokenttä. Jinsuk ystävällisesti oli kutsunut meidät(minä+arttu+ mike +Jinsukin kaveri) vierailulle kotikaupunkiinsa ja suunnitelmissamme oli tutustua Women art Biennaaliin ja erääseen toiseen näyttelyyn, joissa kummissakin Jinsuk oli mukana.

Tämä näyttely nro. kaksi sijaitsi vanhassa Makkolli(paikallista sameta riisiviiniä) tehtaassa, joka toimi myös residenssinä. Saimme tästä vertailukohdan Changdongille, sillä paikka oli paitsi hieman nuhjuisempi, mutta myös ilmeisesti rennompi, ainakin sen juttutuokion perusteella jonka vietimme paikan johtajien kanssa, terassilla. Paikalliset taiteilijat mm. Nick, Jinsukin kaveri (Uusiseelantileinen taiteilija, joka liittyi seuraamme), majoitetaan todella erikoiseen paikkaan joka ilmeisesti on vanhemman mallinen asuinsija. Kapea käytävä, jonka varrella oli pieniä(komeronkokoisia) huoneita puolin toisin. Kaikki oli tosi matalaa, ja jotenkin vanhanaikaista, varsinainen loukko itseasiassa.

Muutenkin koko alue Inchonissa vaikutti aika kuolleelta, vaikka kuulemma omaa vallankumouksellisen historian. Näyttelystä en voi sanoa mitään kun puolet teoksista oli jo purettu, mutta paikkana ihan mielenkiintoinen.

Naisten biennnaali taas suhteellisen isokokoisena näyttelynä tarjosi paljon katseltavaa(ehkä liikaakiin) ja kokonaisvaikutelmaksi jäi aika hajanainen olo. Tuntuu kun siinä ei olisi ollut mitään rytmitystä ja välissä oli tosi amatöörimaisiakin töitä(joista jotkut olivat oikeasti amatöörien tekemiä) Yhden mielenkiintoisan Dragking -valokuvasarjan näin, joka onnistui olemaan jotenkin raikas vaikka onkin niin "tehty" juttu.
Mutta näyttelyllä oli ilmeisesti ollut useampi kuraattori mikä aina vaikuttaa, ja tässä tapauksessa ei välttämättä parhaalla tavalla.

Sitten kiinalaista ruokaa, joka oli hyvää, (paitsi joka kastike tuntui olevan tehty limasta.)
Iso annos! Tilattiin vain neljän ihmisen annos kuudelle, mutta syötävää jäi kyllä ylikin.

Ja sitten kun jo väsymys alkoi hieman painaa, Jinsuk vei meidät tosi outoon paikkaan, Tomorrow cityyn. Incheonin kaupunki (joka on eräänlainen kaupallinen keskus mm. satamatoimintansa ansioista) rakentaa merestä valtaamalleen maalle eräänlaista tulevaisuuden utopiakaupunki(rahoittajat mm.Lg ja audi), jonka eräälaiseen esittelykierrokseen me menimme.

Tässä keskuksessa oli todella tyhjää ja kaikki tilat loistivat uutuuttaan ja jostain oli raahattu esille eräänlaisia robotteja, jotka vaikuttivat kömpelöiltä enemmänkuin uudenaikaisilta. Ihmisiä ei ollut oikein missään ja mitään funktiota en koko paikalle keksinyt senäytti ikäänkuin odottavan jotain.
Esittelykierroksella, joka oli enemmän suunniteltu lapsille, meille esiteltiin sitä kuinka "hieno" tästä uudesta asuinalueesta tulisi mm. kattavine valvontajärjestelmiensä kautta ja kaiken maailman kosketusnäyttöjen avulla.

Nuo paikat on aina aikamoisia friikkiesityksiä. Voi olla mukamas hienoa teknologiaa, mutta esimerkiksi esillä oli ikäänkuin digitaalisia maaluksia, joien nimilapuissa oli väärinkirjoitettu tekijöiden nimet(esim.Renair). Että niin.
Se siitä tekoälystä, vaikka onhan se lohduttavaa että kaiken takan on kuitenkin ihminen ja inhimilliset virheet. Mutta ainakin saimme katsoa kolmeD-esityksen ja jonkinlaisen rosvo ja 008 -seikkailun, mutta ennenkaikkea ihmetellä sitä innokkuutta millä tuollaista "tulevaisuudenteknologia parentaa elämänlaatuasi jos annat meidän vartioida sinua kaikkialla" propagandaa siellä toistettiin. Riippuvuutta laitteista. Preferably made by Samsung. or something.

Tämä tulevaisuuteen suuntautuneisuus on kai tyyppillistä korealle, autossa matkalla takaisin puhuimme siitä kuinka ilmeisesti koreassa harva rakennus ylittää kolmenkymmenen vuoden ikää ainakaan seoulissa, kuulemma ne usein puretaan ja rakennetaan uusi tilalle. Artun kanssa pohdimme miten tuo on mahdollista ja tulimme siihen tulokseen että täällä ilmeisesti isot firmat omistavat paljon asuinrakennuskerrostaloja ja voivat siten ikäänkuin purkaa ja rakentaa suhteellisen rivakkaalla tahdilla. Mikä ilmeisesti on muutenkin korealainen hyve. Nopeus.

Sunnuntai meni tästä toipuessa ja maanantaina minulla alkoi koulu.

Mitä syntyy kun on kaksi suomalaista vaihto-opiskelijaa + kaksi korealaistaopintotoimistotyyppiä + yksi kansainvälinen koordinaattori ja kaksi paksua opasta täynnä kursseja?
Ilmeisesti ei paljon mitään. Kielimuuri on silloin paljon vaikeampi kavuta kun pitää oikeasti saada selville jotain. Mutta ystävällisiähän täällä kaikki ovat ja en odottanutkaan asioiden menevän ihan kuin rullaten ja kaikkien sopivien (englanniksi puhuttu tai edes osaksi) ja hyvien(minua kiinnostavat ja hyödyttävät aiheet) kurssien ikäänkuin asettautuvan tietoisuuteeni.

Maanantaina Erica tuli ja menimme heti selvittelemaan minkälaisia opintoja olisi hyvä ottaa, mikä oli prosessina aikamoinen sekamelska, kuitenkin sain kalenteriini merkattua joitain kursseja, jotka vaan piti mennä paikalle(oikeaan aikaan ja paikkaan) katsomaan että voinko ottaa ne vai en. Sillä kukaan ei tuntunut tietävän mitä ne pitävät sisällään ja millä kielellä.

Tiistain eka kurssi(portfolio) jota kävimme katsomassa oli englanniksi -mutta ei kurssi meille. Paikallinen 'design managementin' opettaja Cathy Lee, oli ilmeisen itsetietoinen nainen, joka ilmoitti ystävällisesti että ehkä kurssi ei ole meille(ja ilmeisesti ei joillekin muillekaan mm. ranskalaisille vaihtareille) niin sovelias, mikä oli jo onneksi selvää meillekin.

Kokonaisuudessaan tiistaina vietinkin yksitoista tuntia koulussa mikä ei johtanut sitten oikein mihinkään, kävin kuutelemassa video and film seminaaria(joka oli koreaksi) ja koska se oli luennonomainen kurssi arvelin etten oikein sitä pysty seuraamaan ja siten jatkamaan kurssia.
Sitten oli odottelin taas seuraavaa tuntia , joka oli media taide kurssi, mutta tämän kurssin kohdalla luokkahuoneeseen ei ilmestynyt minun ja erään toisen tytön lisäksi ketään , joten mekin 40 minuuttia odoteltuamme ja yritettyämme etsiä kyseisen aineen toimistoa( ja siinä epäonnistuttuamme) läksimme. Pitkä päivä ja kurssi saldo oli nolla. Silloin vähän väsytti. Miksi voisi olla edes joku listaus englanniksi järjestettävistä kursseista? Onneksi loppuviikko sujui paremmin.

Menin ke ja to istumaan parille kursille ja ainakin ilmeisesti opettaja hyväksyivät läsnäloni ja sanoivat että yrittävät välillä puhua englantiakin, ja nuo kurssit painottuvat enemmän tekemiseen, mikä onkin parempi. (Kaikki opettajat miehiä, luokkakoot pieniä max.10)
Tämä drop and add period olisi hyvä suomessakin että voi viikon ikäänkuin tutustua kursseihin ja sitten päättää mitä ottaa. Huomenna pitää sitten ilmottaa mitä haluaa ottaa.
En tiedä tuleeko kursseille muita vaihtareita täällä ei saanut viime viikolla tulleet vaihtarit osallistua kouluun sikainfluenssan takia, mutta kuulemma gratuate opinnoissa ei paljon vaihtareita ole.

Ja viime viikolla: Kävimme myös avajaisisssa, kuten arvata saattaa. Keskiviikkona luovan valokuvauksen kurssin osallitujille ilmoitettiin että illalla on valmistuvan opiskelijan näyttely, johon me sitten menimme minä, arttu, erica ja kisu(ystävällinen koralainen valokuvauksen opiskelija, johon erica tutustui major in photokurssilla) ja se oli ihan oookooo näyttely. Jossa oli esillä kuvakollaaseja joita olen nähnyt paljon täällä koreassa. Tää taitelija joka oli mukava nuori tyttö ja kutsui meidä avajaisten jälkeen syömaan perinteiseen korealaiseen ravintolaan mikä oli mukavaa. (Kaikki nousivat seisomaan kun opettaja tuli/lähti kunnioitus on täällä arvossaan.)
Ja sitten avajaisista lähdetyämme saimme kokeilla baseballia paikalllisten suosimalla hupailumenetelmällä, eräänlaisella baseball koneella. Huh. Pesäpallo on helpompaa.

Torstaina oli erään suhteellisen hienon gallerian avajaiset toisella puolen jokea, gangnamissa lähellä hienosto aluetta Apukujongia. Galleria oli aika posh näyttly new york+one houkutteli ilmeisen hienoa väkeä. Tarjolla hot dogeja ja viiniä sekä olutta ja grillilihaa.
JOten viihdyimme hyvin.

Taiteena oli piirrustuksia installatioita ja yksi videokin. Ihan mielenkiintoista. Juutuimme sinne toviksi mielellämme, Jinsukin ystävä ja eräs näyttelyn taiteilijoista oli juuri mennyt naimisiin suomalaisen miehen kanssa. (asuvat nuu jorkissa) teos oli kiintoisa muovihaarukka-valoteos.

Avajaishumun jälkeen päätimme tutkailla hieman ympäröivää aluetta. Tämä alue on nyt sitä kallista aluetta jossa on pradaa, guccii ja gabbanaa, isoja liikkeitä, ja plastiikkakirurgeja. Minä ja arttu ja mike ja Jinsuk, katseltuamme vähän ympärille, istuuduimme alas ja päädyimme tilaamaan pullon finlandia(lime) vodkaa(jonka kanssa tuli hedelmälautanen mikä on yksi asia mistä tykkään kovasti täällä ja sitten koska olimme suomalaisia(phinlandia korealaisittain) niin kinuamamme alennuksen korvikkeeksi saimme nachoja lautasillisen.)
Mutta Pullo vodkaa saa kyllä aika pitkän illan liikkeelle, joten päädyimme korealaisen ruokapaikan ja makkolin kautta karaoke huoneeseen, odottamaan taas että metrot alkavat kulkea, ja sitä odotellessamme laulamaan, minä vähän vähemman kuin muut. (Yksityiset karaoke huoneet on ihan kivoja kun ei julkisesti tarvitse nolata itseään.)
Mutta illanvietto täällä joskus saattaa johtaa koko yön viettoon, kätevää on että monet paikat ovat auki aaalll nighttt longggg.
Olimme siellä varmaan jotain kolme tuntia ja joimme kaljaa ja söimme naksuja. Aamulla oli kyllä pää aika raskas kun sieltä luolasta auringonvaloon nousimme, ja seuraava päivä meni kyllä nukkuessa.

Ja eilen kävimme shoppailemassa Dootamallissa, löysimme jotain kivaa kaikki(minä arttu erica ja sandra(kämppis)) söimme baariruokaa(ihan hyvää) ja joimme sojua ja kiiviä
ja jatkoimme Erican ja Artun kanssa Hongdeeen hengailemaan, niin pitkäksi aikaa että tulimme vasta 3:ta kotiin.
----taas----

Täällä on vielä niin aurinkoista ja plusasteita (tänään 30) että puhuimme menevämme ehkä rannalle ensi viikolla. Mikä on mukavaa, ja pitää valmistella kouluasioitakin, arttu on suunnitellut kuvauksia ja saanut vähän vinkkejäkin seksinukkejen ostoon.
----------Tänään myös paikallisen bistron tarjoilija/kokki tarjosi meille pullon viiniä(rose malbec) ruuan päätteeksi, noin vain, ystävällistä ja erikoislaatuista olla ulkomaalainen välillä sen mukana tulee ihan bonuksiakin.