Eletään vielä kehon kellon mukaan eli aikaero ei ole tasoittunut. Joten ensimmäiset merkinnät parin päivän jälkeen kun tuntuu että jokin tuntuma on saatu , ihan pieni, koska kaupunki on iso.
Ensimmäisenä päivänä otsikon mukaisesi hikoilimme, mutta kaupunkiin asettumista helpotti se, että saimme kyydin koulun koordinattorilta joka kuskasi meidät kaupunkiin ja etsi yhdessä asuntoani. Pienessä huoneessani ei ole ikkunaa mutta onneksi ovet ovat lasista, no väliaikaisesti kuulemma, ne peitetän ilmeisesti myöhemmin. Ovi pienelle parveke syvennykselle on , mikä on plussaa. Sai ainakin hieman ilman kulkemaan. Sitten etsimme artun residenssin.Alue on kaukana, mutta ihan tarpeeksi eloisan oloinen. (n. 50 min mun alueelta) metro + toinen metro +bussi (tai taksi kuten ensimmäisellä kerralla sinne mennessämme), ja millään emme tuntuneet katukuvasta erottavamme missä on Chandongin art studios. No siellä oli isoja huoneita ja korkeita. Mahtuu taiteilemaan ja ilmaistointikin on.
Hankimme ensimmäisen päivän iltana jo kännykät jotta voisimme soitella, lähinnä siis toisillemme, tässä auttoi samainen koordinaattori, (onneksi) joka tulkaten avusti meidät hankkimaan kummalliset korealaiset puhelimet. Mutta jokin turva niissäkin tuntuu olevan, että voi soittaa jos vaika eksyy.
Kännykkäkansaa korealaisetkin ja kännikansaa myös, lauanatai iltana näimme parikin nuupahtaja ja notkujaa, jotka eivät oikein meinanneet pysyä tolpillaan, ihan siistin oloisia nuoria vielä kaiken lisäksi.
Koska kieltä emme osaa haastellisinta on ollut ruuan ostaminen , menuut ja muut ovat yleensä koreasti koreaksi ja sitten vaan pitää veikata että mitä tuo ruoka on. Kerran se oli lihalla maustettua pannukakkua, ja virvoitusjuomana oli korealaista 20 prosenntista riisiviiniä. Mutta ainakin vielä kaikki on ollut hyvää ja syötävää ja kuten suuressa kaupungeissa aina, valinnanvaraa on joten kyllä ne pitsat ja pastat ja hampurilaisetkin löytyy.
Täällä on tapana tuoda pöytää jotain muutakin kuin pelkkä tilattu annos , esim lisäkeruokia, kuten kaalisalaattia kimchiä tai marinoitua sipulia tai retiisiä, kun menimme syömään eilen näissämme itaewonissa niin pastojamme ennen pöytään tuotiin pari valkoista vaahtokarkin kokoista myttyä. Me niitä siinä tuijottelimme sitä ja mutustelimme valkosipulileipää jonka tunnistimme. Mietin että milloinkohan nuo pitäisi syödä ja pitäsisköhän niitä dipata tuohon balsamicoon. Mutta sitten haistoimme sitä ennen maistamista, mikä oli hyvä. Kuten emme arvanneet ne oli käsien pyyhintäliinat.
Eli tällaista kulttuuriin tutustumista, muunmuassa.
Summataksemme parin päivän havainnot: tämä on mukavanoloinen kiinnostava paikka, jossa joka paikassa tuntuu olevan jotain, lähinnä kaiken maailman kauppoja ja kojuja ja ruokapaikkoja, ja valokylttejä ja kojuja ja sitten ihmisiä ja kenkiä.
Metrot ovat tehokkaat kaupungin kokoon nähden varsin toimivat ja selkeät. T- money kortille vaan ladataan siihen rahaa ja näytetään mennessä ja tullessa. Ja ei ole kallista menoa.(n.1000 won= 60 senttiä suunta)
Ja tämä on siis iso kaupunki joten asiat sen mukaisia nykyaikaisia aasialaisittain, mikä ei ole mitään vähättelyä.
Koska aikaerotusta ollaan nukuttu pois kumman paljon, ostin tänään viilentävän tuulettimen joka auttaa kummasti olemaan paikallaan ja myös nukkumaan. Muuton on paikka paikoin tuntunut että on saunassa, joko turkkilaisessta kuumassa hiostavassa, tai ihan löylyissä, niin ulkona kuin sisällä ja varsinkin ulkona.(metroissa busseissa ja kaupoissa ja ravintoloissa on miltei aina ilmastointi onneksi.) Niin kosteaa ja kuumaa on ollut. Vettä on kulunut ja pienet viuhkat ostettiin viuhkottavaksemme. Sellaista sään kyllä oletinkin olevan.
Artulle metsästimme sandaalit jotta jalat jaksaisivat kuumuudessa, sellaiset löytyivät seitseman kerroksisesta tavaratalosta tai marketista tai miksiköhön sitä sanoisi, joka on auki jopa aamu viiteen! Ainakin voi ostella yöt pitkät jos teepaitaa tarvitsee.
Tässä oli jonkin suuntaien tiivistelmä raportti ensimmäisistä hetkistä täällä päin. Seuraavat merkinnät saattavat olla lyhyempiäkin. Tänne siis laitan vähän mitä tapahtuu mulle.
Nyt annan puhaltimen puhaltaa ja vatsan sulattaa kaiki se friteerattu ruoka jonka äsken söin.
Kiinnostavaa......
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

ou jee! olipa ihana lukea, tuntu että olisi melkein voinut haistaa ja maistaa palan Soulia :D terveisin Anni Anonyymi
VastaaPoista