Viimeinen viikko (ainakin suunnitelmien mukaan) Koreassa on meneillään ja edellisten viikkojen tapahtumarikkaat päivät on purettava kirjaimiksi ennen kuin voi lentää kertomaan ne taas uudestaan suullisesti. Mutta tässä ajanjaksossa on tuntunut olevan kertomista vaikka kahteenkin otteeseen.
Artun residenssi päättyi siis Open Studios tapahtumaan, jota ennen olimme viettäneet mm. kahden päivän intensiivisen työskentely ja kuvaussession mm. vuorilla ja lukittauten studioille työskentelemään kirjaimellisesti yötä päivää. Open studioissa siis kirjaimellisesti studiot avaavat ovensa ja taiteilijat laittavat teoksensa sinne esille, paitsi arttu joka sai (ja joutui) laittamaan teoksensa studioiden galleriatilaan, johon ne uudet teokset asettuivatkin oikein hyvin (teokset ovat Nonchalant part 1 ja 21st Century casanova aka a cosplay according to Yoo Young-Cheol)kuvamateriaalia ja tietoa -> arttu.linnake.net.
Me tietenkin innolla odottelimme näitä avoimia studioita ja kun perjantai päivänä menimme Changdongiin valmistautumaan oli sielä pieni tohina päällä kun kuulemma jo ensimmäiset vieraat olivat saapuneet(klo 3p.m) avajaistapahtuma oli alkava 6.p.m. ja meidän suureksi yllätykseksemme (ja sievoiseksi pettymykseksi myös loppuva miltei tarkalleen kello 8p.m) Eli jännittävän odottelun jälkeen olikin vain avajaispuhe, mitäänsanomaton bändi , noutopöytä johon korealaiset tungeksivatkin oikein tarmokkaasti ei alkoholijuomien tarjoilua(paitsi Miken ostamat kaljat) ja sitten vieraat tai kävijät vain katosivat jonnekin. Juhlahumu eu kerennyt edes ajatella nousta, small talk ja mingle tuokioista puhumattakaan. Mutta onneksi sentään jotain jäi käteen. Eräs korealainen kuraattori kiinnostui Artun töistä ja otti sen mukaan erääseen ryhmänäyttelyyn täällä Seoulissa, ja ihan nyt marraskuussa!
Mutta siis istuimme vielä iltaa siinä Goyanin art studioiten tyyppien kanssa, ja sitten olisiko se taas noribang tai tutummin karaoke, ja minulla alkoi päätä särkeä. mutta oli ihan mukavaa katsoa kun esimerkikisi hollantilainen Marcel innostui oikein ilman paitaa tanssimaan (ja lauluakin ilmeisesti oli).
Mikäköhän siinä on että eurooppalaisten kanssa jotenkin ajautuu joskus aina puhumaan politiikkaa.Aiemmin olimme puhuneet juuri Marcelin kanssa siirtolaisista sun muista poliittisista asioista, ja seuraavana iltana kun tapasimme mm. yhden bulgarialaisen taas oli keskustelu jossain eu:n ongelmissa.
Ehkä small talk on euroopaksi political chit chat. Mutta koko viikonlopun kestävänä tapahtumana oli open studios silti ihan hyvä päätös residenssi kaudelle ja oleellinen osa koko kokemusta uskoisin. (Minäkin tässä sivullisena olin hieman niinkuin toinen jalka residenssissä.)
Sitten minä kävin koulua tai pikemminkin välttelin koulun käyntiä, kun tuntui enemmän haitalta kuin hyödyltä joskus olla noilla tunneilla. Olimme kuitenkin artun kanssa päättäneet käyttää voitamamme hotelliyön ennen suunnittelemaamme matkaa japaniin, ja muutenkin tunti että mikä olisi sen parempi aika. Hotelli johon saimme lahjakortin arvosta 400,000 won(n. 250 eur) oli Seoul Grand Intercontinental ja lahjakortti riitti nettisivujen tsekkailun mukaan junior suiteen(sviitti) joka sitten upgradaitui joksikin isommaksi kun Seoulin turisti organisaation julkaiseman kuponki kirjan mukaan(ja se mukana) olisi kaikista sviitestä sun muista saanut 50% alennuksen , mutta kuten arvata saattaa se tarjous oli siis peruttu. Mutta kirjan omaaminen siis ilmeisesti auttoi meitä saamaan ruskean, matalan 60 neliön huone kahdella kylpyhuoneella(jonka tarkoitusta en tajua) Huone oli kyllä minusta kovin vaisu ja businesslike, kuten koko hotelli. Iso vuode, true kingsize. Mutta kävin hotellin uimaaltaalla ja saunassa, ja saimme kokea kliseisen hotellihetken jota en ole aiemmin kokenut, tilata huonepalvelusta(hampurilaiset) ja syödä ne huoneessa aamutakki päällä. (vaikkakin se oli ehkä liikaa).
Aamupala oli kattava (ehkä kattavin missä olen ikinä ollut sillä perinteisen mannermaisen puolen lisäksi oli koko aasialainen aamupala vaihtoehto mm. riisiä sushia ja sienikeittoa.)
Mutta tämän pienen retken toiselle puolelle Seoulia jälkeen, orientoiduimme japanin matkaan, jonka organisoimisessa olimme turvautuneet kämppiksemme euhnana hyödylliseen apuun, lentojen ja hotellien varauksessa.
Ja täytyy sanoa että Tokyo on ihan eri maata:)Ensimmäinen mielikuva oli että se on Suurkaupunki, mutta samalla niin paljon hiljaisempi kuin Seoul, siistimpi , COOLImpi ja ehkä sanoisinko enemmän itsetuntoa omaava. Ero oli myös pukeutumisessä(omaperäisempää ja parempilaatuisempaa kuin Seoulissa), käyttäytymistavoissa(ei tunkemista tai räkiviä miehiä) ja koko olemus oli jotenkin niin eri.
Varmaan huomio olisi kiinnittynyt ja löytänyt eri asioita jos Tokyo olisi ollut ensimmäinen aasian kaupunki jossa käy, mutta nyt tuntui että jokin aasialaisuus tasoittui pois kun tiettyihin kultuurieroihin oli tottunut. (esim. ihmisten määrät jne.)
Mutta pidimme kummatkin artun kanssa heti vaistonomaisesti tokyosta, ja viiden päivän vieraiumme aikana saimme ainakin jonkinlaisen viitteen siitä mitä tämä aasian megalopoli on.
Meidän ensimämäinen päivämme sujui kyllä miltei nukkuessa, olimme jotenkin niin väsyneitä, kun olimme edellisenä iltana valvoneet myöhään ihan vain kotona, ja sitten lento oli jo klo 8 aamulla. Hotellimme oli todella perus, Hotel Asuka Shinjukussa(joka on muuten yksi keskeinen alue,jossa on iso iso asema, ja jossa kuvattiin Lost in translationia), mutta hotellissamme oli saunaosasto , sekin vaatimaton, mutta puhdas, ja siellä sai 1000 yeniä vastaan käydä milloin vain 24h. Saunaosastot täällä sisältävät näiden kahden kokemuksen perusteella höyry tai infra tai tms. saunan, kylmä ja kuuma vesialtaan, suihkuja, joissa voi istuen suihkutella, ja hieronta osaston.
Rentouttavaa.
Kävimme siis ensimmäisenä iltana saunassa, ja nukuimme ja sitten söimme japanilaisia vartaita pienessä paikassa golden gai alueella, joka on täynnä pieniä baareja tms.pienellä kujalla, japöytämaksuilla, joimme gin tonicit ja ihmettelimme yökerhoaluetta kotiintulomatkalla, jossa mies- ja naislolitat promosivat yökerhoja(shinjukussa on iso nightclub ja gay alue)
Meidän hotellimme sijaitsi hieman sivussa, eräänlaisella asutusalueella muttei kaukana hienostohotelli ja pilvenpiirtäjä alueesta, josta seuraavana päivänä yritimme etsiä ja löysimmekin turisti infon jossa nettisurffailimme itsellemme tietoa mm. taidenäyttelyistä. Jota löytyi. Kävimme katsomassa Mike Kelleyn näyttelyn pienessä wada artsissa, Ota fine artsissa tuijotimme paikallista videotaidetta, sekä kävimme myös Tokyon nykytaiteen museossa katsomassa ison Rebecca Hornin näyttelyn. Jonka jälkeen olimme laittaneet ilta-ohjelmaksi paikallisiin avajaisiin tutustumisen Hirosmiyoshii galleriassa. Mikä oli kummallinen paikka, sillä se sijaitsi varastorakennuksessa taksi varikon vieressä keskellä ei mitään, mutta sisältö oli kuin mikä tahansa high class high brow top thing galleria. Ja yllätykseksemme samoihin avajaisiin oli tullut suomalaiset taiteiliat Tellervo ja Oliver Kochta -Kalleinen, jotka tekevät parhaillaan ilmeisesti viimeistä valituskuoroa Tokyoon Mori Art Museoon. Kävimme heidän ja mori art museon tyyppien kanssa syömässä tämän (Daiwa foundationin art prizen voittajan näyttelyn )avajaisten jälkeen. Kiva olis syödä japanilaista ruokaa, vaikkakin vartaat joissa oli kanan "pehmeä" luu ei ollut ihan helppo pureskeltava. Kochta-Kalleiset kutsuivat meidät seuraamaan valituskuoron harjoituksia seuraavana päivänä Mori art museoon, jonne olimme muutenkin suunnitelleet jo menevämme tutstumaan näyttelyyn. Ennen sitä kuitenkin olimme ajatelleet käydä artun kanssa tsekkaamaassa jonkin tokyolaisen klubin ja olimme nähneet ilmoituksen että club deluxessa oli tokyo artbeat lehden 5 vuotis bileet, ja koska oliver tunsi paikan liittyi hänkin seuraamme. Paikka oli ihan kiinnostava, (kuulemma se paikka jossa keksittiin 10 min pitch tms. en musta sitä toista nimeä) mutta emme siellä kauan pyörähtäneet, tarpeeksi kuitenkin että saimme ilmaisliput mori art museumin näyttelyyn eräältä museon toimijoista.
Olimme edellisenä iltana käyneet shimokitazawan alueella ja keskustelleet niistä eroista joita huomasimme tokyon ja seoulin välillä. Joka vaatisi miltei oman lukunsa, mutta alue oli kiva(pieniä kujia ja nuorta meininkiä) mutta kuuemma purku-uhan alla, ja aiheelliseksi tuli mainita hinta-tasosta, toki tokio on hintava, tai hintavampi kuin monet maat/kaupungit, mutta euro on ilmeisesti aika vahva yeniin nähden tällä haavaa, koska monet hinnat tuntuivat ihan helsingintasoisilta ja jotkut jopa halvemmilta. Kuten kiva nuorisopaikka shimokitazawassa 3 olut tuoppia ja valkosipuliranskalaiset 1000 yenillä(7.5 e). Muutenkin vaikka tokio on täynnä mitä suuremoia ja mielikuvituksellisimpa design ja brand paikkoja, kaikki pradat, gabbabat ja cuccit on enemmän kuin hyvin edustettuina oikein kalliin ja tokiolaisittain hassun näköisissä valopalatsi kaupoissaan , oli tokiossa enemmän second handeja kuin seoulissa. Joista yhdestä löysimme itsellemme vintage-haorit(oli ns. kimonot-takit) ja olimme niin innoissamme kun näimme ne...mistä muualtakaan niitä kannattaa hankkia.
Söimme muutenkin koko matkan ajan hyvin ja edukkaasti (paitsi yksi ginzan sushi paikka)
löysime hotellimme läheltä oikein sopivan paikan haukata tai nauttia jotain juomasia ennen hotelille menoa, tämä paikka oli auki 2 ja viikonloppuna jopa 5 yöllä, ja sieltä sai pikku pitsoa ja salaattia, lasagnea yms, sekä olutta ja viiniä halvalla(1/2 litraa 360 yen eli alle 4 e)! Se oli sellainen ketjudiner, mutta suosittu nuorien keskuudessa.(ja meidän)
Mutta siis pähkinän kuoreen tokiota tuskin saa mahtumaan mutta sieltä jäi kyllä hyvät fiilikset ja ehkä intoudun vertailemaan eroja ja vaikutelmia myöhemmin lisää.
Mori art museossa näimme yhden aivan huippu työn, taiteilija oli tosi kiinnostava koska toinenkin työ oli hyvä. teokset oli esillä Morin projektitilassa(jonne siis valituskuorokin tulee) ja tämä japanilainen videotaitaiteilija Koizumi Meiro oli kyllä tehnyt tosi mahtavan teoksen! (tai ainakin mä tykkäsin)
Ja sitten olimme säästäneet paluu päivälle liukuhihnasushukokemuksen. hyvä sushi.
Ja tokiossa PYÖRÄILLÄÄN! Polkupyöräillään! Coolisti!
Bisnessluokaan upgradatun japan airlinessin lennon jälkeen saavuimme tänne syksyiseen seouliin(tokiossa oli +20 astetta + aurinko) ja saimme kuulla että ruotsalainen ystävämme Cecilia oli loukkaantunut tipahtaessaan buddhalaisella temppelivierailulla. Selkärangasta oli irronnut pala. Vielä tullessamme tilanne ei kuulemma vaatinut leikkausta, mutta eilen olivat Seoulin lääkärit päättäneet leikata kuitenkin ja laittaa selkärankaan metallilevyn. Erica oli ollut auttamassa Ceciliaa, ja pyysi meitäkin vierailemaan sairaalaan, ja mekin sinne menimme, ja tukemaan leikkauksen jälkeistä toipumista vieraassa maassa. Eilen istuimmme sairaalassa iltatukena ja tänään olimme siellä päivän.Sairaala on hieno yksityinen sairaala , mutta jossa ja kuten kuulemma koko koreassa on tapana että hoitajat eivät edes oikein tuo vettäkään, eli omaiset ovat aina läsnä hoitamassa, ja koska Cecilian tosi vaikea liikkua, wc käynnit ja muut vievät kyllä kaikki voimat, ja muutenkin on vieraassa maassa on niin hankala saada edes vastauksia kysymyksiin. Toimpumisen alkuvaiheessa on vähän vaikea edes hahmottaa kaikkia asioita kuten vakuutus tms. juttuja, joten Erica on ollut apuna paljon, ja mekin aiomme olla vielä niin kauan kun täällä vielä olemme. Toki on Cecilialla täällä paljon tuttavia ja korealaisiakin joten asioiden delegoiminen jokseenkin onnistuu. Mutta kyllä sitä ymmärtää miten orpoa olisi olla ihan yksin niinkin avutomassa tilassa, kun selässä on 15 cm arpi ja letkut pumppaamassa ulos verta ja kipua vielä kovin. Mutta toipuminen on kuulemma alkanut hyvin ja nopeaan.
Joten sitä olemme tänään pääasiallisesti tehneet, olleet sisarhento(sini)valkoisia.
Tässä oli hieman hajanainen ja sekainen selostus siitä mitä tässä on tapahdellut, varmaankin tämänpäiväine väsymys ja tieto siitä että huomenna pitäisi vielä tehdä jotain viimeisille kurssitunneille, rasittaa ja mieli on hieman väsyksissä. Mutta tuntuu että ainakun pitkittää näiden päiväkirjanomaisten merkintöjen tekoa, niin sitä enemmän merkintöjä joutuu kirjaamaan. Mutta vielä tovi täällä Seoulissa merkintöjä tekemässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti