28.8.Alkaa kävelyllä ja päätyy....

1Hongdaen alue on kyllä kivoin. Tulin juuri pieneltä kävelyreissulta, jossa kiersin hieman aiemmin kulkemiani reittejä laajemmin ja kun alkoi ilmaantua mukavia pikku kahviloita ja ravintoloita sekä kauppoja eteeni niin tiesin että olin lähestymässä taas hongdaeta, joka valmistautuu perjantai iltaan, ja ilmeisesti ei ihan mihin tahansa perjantaihin , vaan club dayhin, mikä tarkoittaa sitä, että joka kuukauden viimeisenä perjantaina voi yhtä sisäänpääsyä vastaan kierrellä useimpia klubeja. En ehkä ole nyt niin klubbailutuulella, ja koko alue muutenkin sähköistyy ja elävöityy aina iltaa kohden. Päivisin on todella rauhallista kävellä ja ihmisiä on ehkä 30 % siitä mitä iltaisin. Havaitsee myös eri asioita kuin illalla kun värivalot vilkkuvat ja kutsuvat. Päivisin kaikki on paljaanpaa, ja illaksi kun kaikki peittyy pimeän tullen, baarit ja ruokapaikat ja kahvilat hohkaavat jä värittävät maiseman. Kuin kaksi toisensa läpäisevää kerrosta. Luuranko ja iho. Kummatkin kiehtovia.
-----
Eilen kävimme avajaisissa täällä seokyo-dong, mapo-gu alueella kuten osoitetiedoissa lukee, sellaisessa paikassa kuin Loop alternative art space, arttu oli saanut näyttelystä flyerin residenssilleen mutta emme muistaneet siitä mitään muuta kuin tuon osoitekoordinaatin sekä kutsun kuvan. Seoulissa osoitteet ovat tosi kinkkisiä, täällä kaduille ei ole numeroita jotka ohjaisivat johonkin suuntaan että rakennus numerolla 14 on 13:ta jälkeen (eikä aina kaduilla nimiäkään), jokainen rakennus on numeroitu(esim. 480-14) mutta logiikka seuraa järjestystä missä ne on rakennettu eli numero 14 voi olla vaika numeron 25 vieressä jne. vain kuulemma posteljooneilla on alueestaan tarkat kartat. Takseissa on kaikissa nykyisin gps-navigaattorit jotka ilmeisesti kanssa linkkaavat jokinlaiseen osoitepankiin, kun ainakin toistaiseksi kaikki ovat vieneet sinne minne on pyydetty.
Tämän sanottuani vaikka jostain on tarkat osoitetiedot on hyvä yleensä siis pyytää ohjeet jotta löytää perille. Me löysimme eilen hyvin perille kun googlasimme haun gallery ja alueen osoitteen ja jostain linkistä sattui paljastumaan tutun näköistä kuvamateriaalia niin eikun sivuston kartan mukaan sinne.
Se oli oikein nykytaiteenomainen esityspaikka(betonia ja korkeita tiloja) jossa oli näyttely sisältäen mm. projektoreita ja kromattuja asioita. Tarjottiin kimbapia(korean sushi) mikä oli plussaa.
Edellisenä päivänä eli keskiviikkona olimme silloinkin avajaisretkellä mikä ei ollut kovin kuiva reissu tarkoittaen sitä että kastuimme. Residenssituttavamme olivat bonganneet korealaisen samassa residenssissä olevan tyypin supersankariaiheisen näyttelynavajaiset johon me sitten yhtämatkaa läksimme.
Täällä sataa joskus kuin saavista. Lämmintä sadettahan se on, mutta. Meillä artun kanssa oli sateenvarjot, joista omani ystävällisyydenpuuskassa lainasin varjottomille avajaiskanssamatkaajillle. Tietenkin hieman kaduin kun huomasimme että avajaiset eivät olleetkaan kovin lähellä metropysäkkiä, ja varsinkin kun pienen mudassa tarpomisen jälkeen ne eivät olleet ollenkaan siinä paikassa johon olimme ohjastuksemme varassa päätyneet. Ei Insa Art Space vaan Insa Art Center..tai jotain... Taksi alle ja sitten saavuimme 15 min ennen avajaisten loppua paikalle. Eikä näyttely ollut edes niin kiinnostava. Sellastahan sattuu.
Muuten mukavaa.
-----
Muita tähän mennessä kertyneitä havaintoja on että viini on kallista ja usein punaista, juusto ei ole korealaisen keittiön (tai ruokakaupan) ilmeisin varuste. Mikä ei muuten haittaa, mutta kun teki mieli ihan tavallista juustoleipää. Ei esimerkiksi sokerista leipää jossa on jotain juustoa ja sipulia ja makeaa ketsupinomaista kastiketta päällä. Ihan hyvää, muttei koko aika. Tai kolmioleipiä joita olemme napsineet myös suuhumme, halpoja(n. euron) ja ihan hyviä sekä saa melkein joka kiskasta. Ei niitään aina jaksa.
Eli peruspaahtista + juustoa välillä. Silti tuntuu jotenkin kummalta kun juustopaketeissa lukee päällä että "infant" ja on jonkin lasta muistuttavan piirrosolennon kuva. Tulee sellainen olo ettei tämä ole minulle tarkoitettu tuote. Huomio kuuluu kategoriaan 'havaintoja itämailta'. Kuten moni muukin sinänsä pieni mutta jotenkin mieleenjäävä asia. Kauppojen kasvis kylmäsäilytyshöyrytykset, tai pelkästään isovarpaan kynsien lakkaus.
Ja niitähän sitä haluaakin havaita, kaikkea joka on muuta kuin se mikä on sitä miten ja mihin on "tottunut".
------
Eilen kävimme myös glitterillä, piirrustuksilla ja jonkinlaisia nuhjuisilla leluilla sisustetussa paikassa, joka ilmeisesti oli baari koska sieltä sai coktaileja, ja jossa oli myös kaksi isoa kissaa. Se kuuluu havaintoihimme siitä että missä tahansa voi lymytä joku paikka joka on jotenkin ihan kumma. Siis meidän näkökulmastamme.
----------
Artulla on tänään tapaaminen jonkin kuraattorin kanssa. Niitä kuulemma järjestetään kuukausittain. Ja aina pari tyyppiä voi ilmoittautua. Se on mukavaa. Changdongin studio on ilmeisesti aika kova juttu koreassa, kun kuulemma monet paikallisesti ja ilmeisesti kansainvälisestikin tunnetut korealaiset taiteilijat, hakevat sinne residensiin vain sen nimen vuoksi. Näyttää hyvältä Cv:ssä logiikan mukaan. Ja siksi studio pyytää kaikkia siellä olevia taiteilijoita kirjoittamaan joka päivä nimensä ylös listaan, jotta ne voivat rekisteröidä kuinka moni siellä käy aktiivisesti ja tiputtaa passiviset roikkujat pois. Tämä koskee siis käytännössä vain korealaisia tyyppejä jotka eivät asu studioilla.
Minulla siirtyi kouluun orientoituminen maanantaille , koulusta soitettiin torstaina ja sain niin sanotusti vielä vähän loma-aikaa..Sitten selviää että mitä siellä Hongikissä voi tehdä.
Ainakin katsella ja tehdä havaintoja. Kuten Soulissa muutenkin, olla oikeastaan vaan "flâneur-e".
..................

24.8.Tavaranpaljous ja värivalot

Kolmatta viikkoa Koreassa aloittaessani on sanottava pari sanaa kaikesta siitä tavarasta mitä täällä on.
Yksi havainnollinen esimerkki on cheonggyecheonin virta, ja sen ympäristö. Vähän
Historiaa:Kutsuttakoon sitä aikaa säästääkseni tästedes "virraksi" oli joseon dynastian (ennen v. 1910) aikaan rakennettu kanavannäköinen suora vesialue. Tämä alue on mielenkiintoinen koska se jotenkin kertoo myös koko kaupungista ja koreasta jotain. Korean sodan jälkeen kaupunkiin muutti paljon porukkaa uuden vauraamman elämän toivossa ja myös tämän virran ääreen, joka muuttui likaiseksi ja hämäräksi alueeksi, eräänlaiseksi ghetoksi. Tätä tilannetta korjatakseen 60/70- luvulla virta päällystettiin ja peitettiin, eli laitettiin umpeen. Tämä ei ihan riittänyt kasvavan kaupungin suunnitelmiin joten virran päälle rakennettiin autotie, monikaistainen korottujen pylväiden päällä kulkeava moottoritie. Kehitys jatkui sekä kasvu ja alueesta tuli eräänlainen kaupallinen keskus, mutta samalla kohti 2000 lukua tultaessa myös ilmansaasteet ja liikenne kasvoivat. Joten ( korean nykyinen presidentti silloinen seoulin kaupunginjohtaja) aloitti projektin 2003 virran uudelleen elvyttämiseksi, ja avaamiseksi, mikä onnistui vuonna 2005. (ilmeisesti hän ei kuitenkaan tullut presidentiksi vain tämän ansiosta) Mutta nyt se siis on taas virta, pienehkö, usean kävelysillan omaava, monikilometrinen raikkautta ja ympäristöhenkisä arvoja korostava symboli.
Jonka ympärillä on lukuisia isoja kauppakeskuksia. Niitä sanotaan marketeiksi mutta stockmannin kokoisina( ja suurempinakin) tiettyihin tavaroiden keskittyneinä paikkoina marketti tuntuu hieman vaisulta. Tavaraa, paljon samaakin mutta kaikkialla. Variaatioita lukemattomasti. Ahdistavaa ja kiehtovaa samaan aikaan. Esimerkiksi kuusi kerrosta pelkkiä kankaita. JA sitten toinen samanlainen rakennus. Ja kolmas.....
Tavaroiden taloja.
Koska materiaa ei täällä voi välttää, vaikka haluaisi.
Tavaroita joka puolella. Metrojen sisäänkäynneissä, kaduilla, illalla, kojuja, joissa koruja. Siitä on ilmeisesti moni aasiassa kävijä(taiteilijakin) saanut jos jonkinmoisia inspiraatioita. Kai se on sitten yleinen länsimaalaisten ihmetyksen kohde.
Mutta ilmeisesti tuo virta on koreankin mittakaavassa poikkeuksellinen jossa on omat alueensa vaikka erilaisille muoveille, pelkästään kelloille, hardwaresta nyt puhumattakaan.
Emme kuitenkaan viime perjantaina onnistuneet löytämään sieltä yhtäkään lamppua, jota etsimme, joten ehkä oikean alueen paikantaminen vaatii kuitenkin oman taitonsa.
------
Muutoin viime perjantaina kävimme avajaisissa, paikallisessa art Sonje keskuksessa oli korealainen taiteilija joka oli mm. varastanut esineitä ja vaihtanut niitä sitten keskenään toisien varastamiensa esineiden kanssa, esimerkiksi pariisilaisen kahvilan kuppi korvautuikin korealaisella. Kommentti oli siis museomaailmaa kohtaan: kreikkalaiset patsaat oleskelevat british museumissa lontoossa. Kreikan pyynnöstä palauttaa ne huolimatta. Kenelle nyt mikäkin kuuluu. En ota kantaa.
Ilta päättyi vasta aamulla, koska olimme suostuneet mukaan toiselle puolelle han-jokea, Gangdamin puolelle, jossa emme olleet ennen käyneet. Taksi sinne lähti puolen yön aikaan ja puolen tunnin aikana matkalla jokea ylittäessä iskostui kyllä kuva kaupungin koosta.
Vielä lisää valoja ja isoja rakennuksia, alueita.

Koska läksimme mukaan vain mielenkiinnosta toista puolta kohtaan, ei meillä ollut tarkoitusta mennä välttämättä yökerhoon, johon residenssikumppanukset olivat menossa, ja ei meitä hirveästi olisi haitannut jos emme olisi päätyneet C4 nimiseen klubiin, jonka ovella vartioi kaksi nappikorvaista pukumiestä ja sisäänpääsy 22 000 wonia=13€, mitä emme onneksi siis joutuneet maksamaan mutta sitten siellä olimme, pienessä teknoa jumputtavassa ilmeisesti siis jonkin sortin exklusiivisessa strobovaloloiskeessa. Joimme parit drinkit (halvemmat kuitenkin kuin suomessa) ja teknosimme hiukan. Tek tek no no. Ei ehkä joka viikko.
Päätimme odottaa metrojen kulun alkua(klo 5) koko yön avoinna olevassa ulkoilmapaikassa, joimme kaljaa ja katsoimme yleisurheilun MM:ää ja saimme ensimmäisen kerran syömäkelvotonta ruokaa.
Asemalle kävelessämme näimme maserati, lambourgini ja audi kaupan.(sekä volvo)
Rich neigbourhood.
----
Launtaina ostimme kakun ja söimme siitä puolet. Kaikki tuntuu ostelevan niitä täällä.
Eilen tilasimme samgyopsalin: läskipossua grillillä. Ja söin sitten myös kanan varpaan. Vain varpaan. Tai ehkä kaksi.
------
Nyt olemme työskennelleet. Arttu apurahojen kimpussa, minä projektiotaiteen, koreankielen sekä antti nylenin kotkotusten kanssa.
-----------

20.8. klo 20.51 Väsymystä ilmassa ja sadetta. Hyvä.

Tänään olen nukkunut melkein koko päivän se johtuu siitä että eilen oltiin liikkeellä melkein koko päivän. Eilen tapasimme artun residenssikumppaneita galleriakierroksella, jossa vierailimme parissa taidemuseossa ja galleriassa. Näimme korealaista nykytaidetta ja pikkulapsia, sekä boteron töitä, ja vanhoja korealaisia rakennuksia. Kierroksen jälkeen menimme vielä erään residenssitaiteilijan ehdotuksesta katsomaan korean kansallismuseota, eli kulttuurin selitystä, kalastus ja kutomisvälineiden esittelyä. Kuivakkaa. Arttu oli sopinut tapaavansa erään tuttavan jonka sari oli tavannut käydessään koreassa. Taiteilija hänkin, mediataiteilija, Jinsuk ja alustava suunnitelma oli nähdä illlalla kierroksen jälkeen viiden kuuden maissa. Me ajattelimme että miksipä ei kutsuttaisi kaikkia taiteilijoita mukaan myös hongdaeen oluelle.
Saimme myös lähtemään mukaan oppaamme kierrokselta, Changdongin studion harjoittelijat, mukavat korealaiset nykytaidetta ja museokäytäntöihin liittyviä aisioita opiskelevat Yoonseo ja Jeong, ja koska korealaisista nimistä on vaikea erottaa sukupuolta vaikkakin se asialla ei ole mitään painavaa merkitystä ovat ne kummatkin neiti-ihmisiä.(Josta toinen kuten myöhemmin illalla saimme tietää menee naimisiin ensi lokakuussa.)

Tässä on pikkuhiljaa huomannut että joihinkin asioihin on alkanut tottua täällä, kuten ruokaan tai miltä asiat näyttävät, tai siihen ettei kaikkea ymmärrä, ja ne asiat ovat alkaneet muodostua tutuiksi. Enää ei niin herkästi jää ihmettelemään kalatankkeja ravintoloiden edustalla tai valotauluja(tai seiniä) tai ihmisten monenkirjavia korkokenkiä (nekin ovat alkaneet näyttää yhä suppemmalta variaatiolta.) Tämä ei kylläkään tarkoita ettäkö ihmeteltävää ei riittäisi, mutta ainakin joihinkin asioihin on tottunut. Ihmisen tapana varmaan on, käytännöllisistä syistä.

Jatkoimme siis iltaamme menemällä istumaan designmuseon kahvilaan aA- nimeltään.
Se oli oikein mukavan ja trendikkään oloinen juuri sillä sopivan nuhjuisella tavalla jolla asioiden nykyisin pitää olla trendikkäitä. Eli mishmash-yhteenkasaus erinäisiä ilmeisesti eurooppalaisia ja amerikkalaisia vintage-huonekaluja, kaikki sopivasti epäsopivia keskenään, olisinkohan bongannut siellä myös suomaisia tuotteita (tai kopioita) Sarpenevan fanett-tuolin(googlasin), ainakin artekin puu-pässin. Mutta mukava paikka ja kuten paikan olemukseen kuuluu-hinnakas.Join "terveys"mehun korealaisesta marjasta, mutta annoksen päällä olikin jäätelöä. Hyvää mutta yllätys. Siinä pöydän ympärillä istuessani, voin vähän valoittaa keitä tyyppejä residenssin ei-korealaiset taiteilijat ovat. Kierroksella ollut, mutta takaisin Goyanin residenssille lähtenyt, Muhammad on iloluonteinen pakistanilainen, joka maantieteellisesti ei oiekin osannut paikantaa suomea, (mutta ei heti espanjaakaakaan.) Sitten mukana oli kaksi espanjalaista barcelonasta, Jinza ja Miguel jotka puhuivatkin katalaania aika-ajoin oikein espanjalaiseen tyyliin kovaa ja "värikkäästi". Mukavia kumpikin, levottomiakin ehkä omalla tavallaan. Näin Suomalaisesta perpektiivistä. Eivät ole mitenkään tulleet yhdessä residenssille tai tunteneet aiemmin, mutta kuten ilmeistä saattaa olla maanmiehet ja kotikaupunkilaiset tutustuvat helposti. Ainakin kataloniassa. Ja sitten mukana oli Mike, mukavanoloinen chigagolainen kuvanveistäjä. Rauhallisenoloinen. Mikä on plussaa.
Menimme sieltä syömään japanilaiseen ravitontolaan. Mikä ei ollut yhtä mukava kuin se ravintola jonka löysimme artun kanssa viime lauantaisella baarikierroksella, silloin löysimme parking lot streetin sivukujalta oikein mukavan paikan jossa söin todella todella hyvää lihaa.
(Raakaa lihaa josta on vedetty syyt kiinni pannulla teriakinomaisessa kastikkeessa, ja laitettu pakkaseen, viipaloitu ohuiksi siivuiksi ja syödään kylmänä, marinoitujen sipulien kanssa...NAM!)
Löysimme sinä lauantaina kolme mukavaa baaria, joista varsinkin gage jäi mieleemme. Joimme kadulta muovipussissa tarjottuja drinnkejä ja etsimme nuhjuisen ja hämyisen oloisia kylttejäjoiden takana olisi mielenkiintoisia baareja, ja jotka paljastuvatkin mukaviksi. Yksi oli bar DA(koreaksi) jossa kuulimme hyvää musiikkia(uusi tuttavuus Beirut) ja söimme kuivattuja pikkukaloja, jotka artusta muistuttivat kissanruokaa. Ihan syötäviä dipattuna. Ja sitten gagen, paikallisen kantabaarin omaisen paikan, jossa on myös lattiaistumisalue, joka tuntuu kotoisalta tavalta olla baarissa, ehkä siksi että siellä pitää ottaa kengät pois, mikä on myös ainoa hankaluus.
Mutta tässä eilisessä Japanilaisessa ruokailu oli kyllä omanlaistaan, joku keksi tilata päytään 1.8. litraa sakea, vaikka esimerkiksi minä huusin ja äänestin haluavani olutta. Mutta se oli hienolla tavalla viilennettyä. Ihan ok.Päädyimme tilanteeseen että tilaamme pöytäämme erinäisiä ruokia joita sitten jaamme 8 henkisen seurueemme kesken. Se oli osittain kivaa, osittain palvelushenkilökunnan toimista johtuen epäsynkronoitua ja odottelun tuntuista. Söimme mm. osterinoloisia kiven näköisiä merieläviä, jotka artun ja mun analyysin mukaan maistuivat ulkoa osterilta ja sisältä graavisiialta, merisiiliä ja japanilaista pitsapannua. Sekä erinäisiä vartaita. per hlö 22 000(=n. 13 e).
Päätimme siis jatkaa vielä niille oluille joita emme vielä ottaneet, saken jälkeisissä tunnelmissa. Baareja on siis joka puolella ettei niiltä voi välttyä, mutta aina suositukset ovat paikallaan. Ensin kokeilimme jazz-baaria, mutta koska se oli maksullinen ja ei otollinen keskustelulle, arttu päätyi ehdottamaan hyväksi havaitsemaamme gage-baaria. Jossa aiemmat onnistumisemme tilaamaan jotain ovat osoittautuneet vaihteleviksi, johtuen listasta, joka on paitsi koreaksi ja kirjoitettu malboropakkauksen toiselle puolelle, myös ilmeisen vaikea kääntää, monien eräänlaisten kytkykauppojen takia. Kuten osta kolme pulloa Sojua(paikallista riisiviinaa) ja saat ruokaa kaupan päälle, mustekalasalaattia ja eräänlaista keittoa, jossa on taikina päällysteisiä mereneläviä. Hyviä kummakin harmi kun oli täynnä jo vatsa. Ja saimme myös olutta. ( koko hoito per naama vain 6000 wonia= 3,5 euroa). tustautmista ja jutustelua. Omien huonejen ajokortti kuvien näyttämistä (ainakin artun kohdalla)
Jossain vaiheessa siis oli todettava että mikäli joku haluaa yöksi residenssiin on lähdettävä liikkelle ennenkuin viimeinen metro menee.
Vaikka meitä tämä ei koskenut, olimme jo suuntautumassa nukkumaan, mutta espanjalaiset päättivät vielä että jonkinlaista baareilua olisi vielä hyvä harrastaa, joten liittäydyimme mukaan, tosin se baari johon menimme ei ollut kovin mukava (kammottava muka cool kliseeluola), jossa espanjalaisen jinzan koreassa asuva graffititaitelija ystävätär ja ja tämän ystävät liittyivät seuraamme. Joista saksalainen martin esitteli osaamistaan suomalaisissa kirosanoissa joita hän oli oppinut.
Näköjään meidän suomalaisten taito opettaa ulkomaalaisille on kirota. jaa-a.
Mutta sieltä nukkumaan parin oluen jälkeen ja yritys muistaa että missä sijaitsevat kaikki ne kylpylät joissa voi viettää koko viikonlopun. Piilotettuna tämän kaupungin ostoskeskuksiin yms. johin vinkattiin.
----------
Ja kuten kaikesta ymmärtää saattaa, tänään olen siis nukkunut. Nyt on ilta syön ja ehkä nukun kohta.
Kannattaa varmaan mainita että täällä on vielä kuuma n. 30 astetta vaikka sataisikin, yöllä n. 24 joten hellettä. Että sillai.
------------
Seuraavalla kerralla ehkä jostain muusta kuin baareista.
--------

14.8. Hangdul haltuun

Kämpän ulko-ovi(mun huone oikealla oleva ovi.)
Tänään olen yrittänyt ottaa vähän korean aakkosia hallintaan, mutta pikkuhiljaa, sinänsä ei ole kiire mutta haluaisi jotain ymmärtää kun katselee nälissään ruokaa. Eilen kävimme elokuvissa kun vuokranantajani ja kämpikseni Evy/Euhna kutsui, elokuva sinänsä ei olut mikään mieltä innostava , itseasiassa se meni helposti top vitoseen huonoimmista elokuvista mitä olen koskaan nähnyt....G.I Joe Rise of the Cobra,,,,argh ja zzzz. Eli tylsä juuri niin ennalta arvattavalla tavalla kuin voi olettaa. (ei täällä kyllä ihan tuhottomasti vaihtoehtoja ole englanninkielisissä)
Kivaa oli kun sen jälkeen menimme syömään ja saimme oikein mukavassa ravintolassa perinteikkään korealaisen aterian jota kaikki täällä syövät mutta itse en ole saanut vielä kiinni siitä että miten se lausutaan. Tai kirjoitetaan.Ja siis tilatan.Mutta hyvää se on. Periaatteessa siis lihaa joka paistetaan pöydässä olevilla levyillä, ja jota syödään salaatinlehtien ja erilaisten maustekastikkeiden kanssa.
Nam. Söimme myös mausteista possunmahaa. Tuli oma vatsa täyteen.
Kävimme myös drinkeillä ja koska täällä baareja riittää oikein toinen toisensa päällä ja alla kerros kerrokselta , ei valinnanvaraa puutu. Vodka cranberrystä tuli niin vahva että tuntui että karpaloa löytyy vaan nimessä.
Kämppikset ovat kivoja, ainakin näin mitä vähän niihin olen tutustunut. Kaikki on ulkomailta, paitsi tietty Evy. Saksasta, ranskasta ja amerikasta ja sitten minä.
Kengät meni mysteerisesti yht'äkkiä rikki. Varmaan huosivat kun katselin innokkaasti uusia ja tekivät mulle helpommaksi päätöksen ostaa jotkut kivat sandaalit.
Valinnanvaraa riittää. Kokeilin tänään yksiä mutta oli liian iso koko. Ajatella.

Mutta lähetään taas soulailemaan.

10.8. kuumaa on ja skandinaavista hikoiluttaa.

Eletään vielä kehon kellon mukaan eli aikaero ei ole tasoittunut. Joten ensimmäiset merkinnät parin päivän jälkeen kun tuntuu että jokin tuntuma on saatu , ihan pieni, koska kaupunki on iso.
Ensimmäisenä päivänä otsikon mukaisesi hikoilimme, mutta kaupunkiin asettumista helpotti se, että saimme kyydin koulun koordinattorilta joka kuskasi meidät kaupunkiin ja etsi yhdessä asuntoani. Pienessä huoneessani ei ole ikkunaa mutta onneksi ovet ovat lasista, no väliaikaisesti kuulemma, ne peitetän ilmeisesti myöhemmin. Ovi pienelle parveke syvennykselle on , mikä on plussaa. Sai ainakin hieman ilman kulkemaan. Sitten etsimme artun residenssin.Alue on kaukana, mutta ihan tarpeeksi eloisan oloinen. (n. 50 min mun alueelta) metro + toinen metro +bussi (tai taksi kuten ensimmäisellä kerralla sinne mennessämme), ja millään emme tuntuneet katukuvasta erottavamme missä on Chandongin art studios. No siellä oli isoja huoneita ja korkeita. Mahtuu taiteilemaan ja ilmaistointikin on.
Hankimme ensimmäisen päivän iltana jo kännykät jotta voisimme soitella, lähinnä siis toisillemme, tässä auttoi samainen koordinaattori, (onneksi) joka tulkaten avusti meidät hankkimaan kummalliset korealaiset puhelimet. Mutta jokin turva niissäkin tuntuu olevan, että voi soittaa jos vaika eksyy.
Kännykkäkansaa korealaisetkin ja kännikansaa myös, lauanatai iltana näimme parikin nuupahtaja ja notkujaa, jotka eivät oikein meinanneet pysyä tolpillaan, ihan siistin oloisia nuoria vielä kaiken lisäksi.
Koska kieltä emme osaa haastellisinta on ollut ruuan ostaminen , menuut ja muut ovat yleensä koreasti koreaksi ja sitten vaan pitää veikata että mitä tuo ruoka on. Kerran se oli lihalla maustettua pannukakkua, ja virvoitusjuomana oli korealaista 20 prosenntista riisiviiniä. Mutta ainakin vielä kaikki on ollut hyvää ja syötävää ja kuten suuressa kaupungeissa aina, valinnanvaraa on joten kyllä ne pitsat ja pastat ja hampurilaisetkin löytyy.
Täällä on tapana tuoda pöytää jotain muutakin kuin pelkkä tilattu annos , esim lisäkeruokia, kuten kaalisalaattia kimchiä tai marinoitua sipulia tai retiisiä, kun menimme syömään eilen näissämme itaewonissa niin pastojamme ennen pöytään tuotiin pari valkoista vaahtokarkin kokoista myttyä. Me niitä siinä tuijottelimme sitä ja mutustelimme valkosipulileipää jonka tunnistimme. Mietin että milloinkohan nuo pitäisi syödä ja pitäsisköhän niitä dipata tuohon balsamicoon. Mutta sitten haistoimme sitä ennen maistamista, mikä oli hyvä. Kuten emme arvanneet ne oli käsien pyyhintäliinat.
Eli tällaista kulttuuriin tutustumista, muunmuassa.
Summataksemme parin päivän havainnot: tämä on mukavanoloinen kiinnostava paikka, jossa joka paikassa tuntuu olevan jotain, lähinnä kaiken maailman kauppoja ja kojuja ja ruokapaikkoja, ja valokylttejä ja kojuja ja sitten ihmisiä ja kenkiä.
Metrot ovat tehokkaat kaupungin kokoon nähden varsin toimivat ja selkeät. T- money kortille vaan ladataan siihen rahaa ja näytetään mennessä ja tullessa. Ja ei ole kallista menoa.(n.1000 won= 60 senttiä suunta)
Ja tämä on siis iso kaupunki joten asiat sen mukaisia nykyaikaisia aasialaisittain, mikä ei ole mitään vähättelyä.
Koska aikaerotusta ollaan nukuttu pois kumman paljon, ostin tänään viilentävän tuulettimen joka auttaa kummasti olemaan paikallaan ja myös nukkumaan. Muuton on paikka paikoin tuntunut että on saunassa, joko turkkilaisessta kuumassa hiostavassa, tai ihan löylyissä, niin ulkona kuin sisällä ja varsinkin ulkona.(metroissa busseissa ja kaupoissa ja ravintoloissa on miltei aina ilmastointi onneksi.) Niin kosteaa ja kuumaa on ollut. Vettä on kulunut ja pienet viuhkat ostettiin viuhkottavaksemme. Sellaista sään kyllä oletinkin olevan.
Artulle metsästimme sandaalit jotta jalat jaksaisivat kuumuudessa, sellaiset löytyivät seitseman kerroksisesta tavaratalosta tai marketista tai miksiköhön sitä sanoisi, joka on auki jopa aamu viiteen! Ainakin voi ostella yöt pitkät jos teepaitaa tarvitsee.

Tässä oli jonkin suuntaien tiivistelmä raportti ensimmäisistä hetkistä täällä päin. Seuraavat merkinnät saattavat olla lyhyempiäkin. Tänne siis laitan vähän mitä tapahtuu mulle.
Nyt annan puhaltimen puhaltaa ja vatsan sulattaa kaiki se friteerattu ruoka jonka äsken söin.

Kiinnostavaa......